Janne Villa on teologi, toimittaja ja terapeutti. Hän on kirjassaan tarttunut uskonnon ja erityisesti kristinuskon pimeään puoleen eli sen varjossa tapahtuneeseen henkiseen, fyysiseen ja seksuaaliseen alistamiseen, hyväksikäyttöön ja manipulointiin. Kirja vertautuu tässä mielessä aiemmin tänä vuonna ilmestyneeseen Aila Ruohon teokseen Päästä meidät pelosta.
Aila Ruohon teokseen verrattuna Janne Villa on kirjoittanut eräänlaisen laajennetun itsehoito-oppaan. Tässä ovatkin kirjan sekä heikkoudet että vahvuudet. Heikkoutena voisi nähdä sen, että teoksen rakenne on melko sekava ja hyppelevä. Otsikot eivät muodosta loogisia kokonaisuuksia ja lähdeviittausmerkinnät ovat hyvin puutteellisia. Toisaalta sisältö on uskottavaa ja järkyttävääkin. Kerrotut tapaukset ovat karuudessaan mielenkiintoisia. Mukana on aineistoa esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuudesta, niin sanotusta Koivuniemen kultista, Patmos-seurasta, Nokian herätyksestä sekä melko laajasti viime aikoina muuallakin julkisuutta saaneesta Suomen Lähetysseuran Taiwanin oppilaskodista.
Villan mukaan hengellinen väkivalta on laajimmin määriteltynä henkistä väkivaltaa, johon liittyy uskonnollinen ulottuvuus. Toki tämä väkivalta voi saada fyysisiä ja seksuaalisiakin muotoja. Hengellisyyttä ja Raamattua käytetään omien narsististen ja vallanhimoisten pyrkimysten välikappaleina. Yhtenä pahimmista muodoista uhria voidaan syyttää ”Pyhän Hengen pilkasta”, joka on Raamatun mukaan anteeksiantamaton synti. Sen sijaan omista synneistään ja syistään väkivallantekijät vapautuvat pinnallisen ripin ja katumuksen keinoin. ”Pedofiilit ja hyväksikäyttäjät tapaavat kuitenkin – muissakin kuin uskonnollisissa piireissä – katua tekoaan kuin dopingista kiinni jääneet urheilijat: vain sen verran kuin kulloinkin on pakko”, Janne Villa kirjoittaa.
Hengellinen väkivalta on lievistä puutteistaan huolimatta mielenkiintoinen teos; pyrkimättä keinotekoiseen raflaavuuteen se kertoo todellisen tuntuisesti hengellisyyden ikävästä kääntöpuolesta.