Aika hölmönä tässä näiden modernimpien hölmöläisten kanssa, kun eivät ole vieläkään viisastuneet, vaikka olisi modernimmat pelit ja pensselit käytössä!
Istuvat muurahaispesässä kuten ennenkin. Työntävät nokkansa kuraan sadakseen selville kuka akoista puuttuu. Kantavat valoa pimeyteen säkkitolkulla ja niin edelleen. Samat kujeet, tai, no, olisivatko nuo säkit jo mustia muovisäkkejä hatarien juuttisäkkien sijasta.
Ovat – kuvan perusteella. Modernit tarkkaviivaiset karikatyyrikuvat on virolainen Andres Varustin piirtänyt terävän vauhdikkaiksi. Hölmöläisiin liittynyt kuva tuhnuisuudesta ja tuhruisuudesta on näin siis syrjään siirretty, liioittelun maku silti mukana.
Hemmo Hölmöläinen, Simpura Hölmöläisen ja tämän Viipu-akan poika, on tässä kirjassa se hölmöläisten välkyin ja nokkelin, vaikkei kovin noheva eikä entisajoista kehittyneempi taida sittenkään olla, kun luottaa kalareissulla muiden mukana yhä siihen muinaiseen veneenlaitamerkintään, tosin nyt on alla jo moottorivene.
Kirjasamposta löytyy tieto, että vuonna 2008 Pamela Mandart on kirjoittanut kirjan pojasta nimeltä Hemmo Hölmöläinen, joten Hemmo ja hölmöläiset on jatkoa perinteelle. Mandart on lisännyt uutuuteen jonkin omankin jutun muokattujen tuttujen juttujen jatkoksi, ainakin Eukonkantokilvan ja Turhan reissun mönkijöineen.
Vaan vanhoissa vara parempi, kuten Järveen tehdyssä jauhovellissä ja etenkin Uudessa paidassa, josta puuttuu päänaukko. Onhan näitä hölmöläisjuttuja monenlaisia päivitettäviksi ja päiviteltäviksi. Ja lisää tulee: tarvitse kuin katsoa uutislähetyksiä televisiosta.