Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tämän Kinnusen kanssa on vähän kuspississä, kun ei aina pysy samoilla aalloilla, mikä kai tekstistä vetoavaa tekeekin. Ei aina arvattavissa, minne mennään, kusta tullaan. Uteliaisuudelleen ei voi mitään, vaan on syöksyttävä Tapani Kinnusen hoplopiin, seikkailumaailmaan, tai siis sen Topias Kettusen, alter egon, joka vuorottelee Tapanina.
Kovakouraisessa käsittelyssä tässä kooltaan kouraanmahtuva romaani Helter Skelter, viides osa turkulaisrunoilija Tapani Kinnusen, s.1962, omaelämäkerrallisesta Suomi-sarjasta. Kuumat raiteet oli ensimmäinen Kinnunen, jonka luin; se on tätä Suomi-sarjaa sekin, tosin se päätti trilogian, joka sittemmin lisääntyi neljännellä Päässä nykii -kirjalla. Nyt tämä Helter Skelter on sarjan viides teos. Ymmärsittehän? Kuudeskin osa näyttää olevan tulossa, jotta sixpack täyttyisi, tuplatrilogia siis.
Kinnusen vauhdissa on pysymistä, sen verran vauhtia on miehellä, joko Tapanilla tai Topiaksella, hänen kaahatessaan kyytiläisenä pitkin valtateitä kirjajulkkareihin ja jälkihumuihin. Eipä silti: kiltti mies kaiken kaikkiaan on kyseessä; juo, kirjoittaa, ja naimisissa kun on, ei vahingossakaan vehtaa saati porsastele vieraiden naisten pelissä. Bordellikadutkin tutkii pelkästään ulkopuolelta.
Boheemi kuitenkin kirjailija on, joten pääsemme taiteilijakunnan sisäpiiriörvellyksiin kevyesti.
Rauhaisina hetkinä hän, hedonisti vimpan päälle, viettää lokoisaa lomaa Kreetalla ja nauttii, alkoholin lisäksi etelän lämmöstä, ihastellen huokaillen:
”Tämmöistä elämän pitää olla!”
Mikäs puristellessa appelsiiniautomaatista lasit tuoretta mehua, aamiaispöydässä nautiskella sämpylää, juustoa, kurkkua, tomaattia, paprikaa, munakokkelia, pekonia, kahvia merelle katsellen.
Juuri noin yksityiskohtaisesti Kinnunen kuvaa toimintaansa, nostaa läpi kirjan yksinkertaisia, itsestään selviä asioita vadille meidänkin nautittavaksemme. Yksityiskohtien kautta pulpahtelevat lukijalle omat koetut aistinautinnot ja mielleyhtymät voimakkaasti esille. Tuoreutuvat. Vaikka ensin vähän, miten sen kauniisti sanoisi, lapsekkaalta teksti tuntuisi. Kuten jalkapallofanitus.
Interin miehiä on Kinnunen, aivan kuten toinen jalkapallohullukirjailija, se Jukka Pakkanen. Eri Inter heillä kuitenkin luupin alla: Pakkasen Inter pelaa San Sirolla Milanossa, Tapanin rakas paikka on Kupittaan seisomakatsomo. Silti sama kiilu katseessa ja mielessä.
Jännät muistelmat, jopa niin jännät että tekijä muistaa, ainakin muistelee semmoistakin, missä ei saanut olla läsnä! Kuten jalkapallomatsissa Middlesbroughissa.
Kirjakoko on sormille sopiva, kuin pallo maalivahdin hyppysissä, miellyttävän kevyt kannateltava ennen yöuneen vaipumista; sisältö tosin saattaa väliin karkottaa uneen vaipumisen.