Akashic Books -kustantamon kansainvälinen Noir-dekkarisarja on ilmestynyt jo vuosikymmenen ajan, ja siihen kuuluu kymmeniä kirjoja. Kirjat ovat rikosnovellikokoelmia, jotka keskittyvät aina yhden kaupungin laitapuolen elämään. Kirjoittajat ovat paikallisia dekkaristeja. Tänä syksynä yksi uusista mustanpuhuvista kaupungeista on Helsinki. James ”Jim” Thompsonin toimittama Helsinki Noir ilmestyi yhtä aikaa suomeksi ja englanniksi.
Minkälaisena Helsinki sitten esittäytyy maailmalle eturivin dekkaristiemme silmin? Räntäsadetta, lumituiskua, pakkasta ja pimeää? Toki, mutta paljon muutakin: epäluuloja, väkivaltaa, rasismia, syrjäytymistä. On poliiseja, vartijoita, pikkunilkkejä, isompia tekijöitä. Rikos löytää tiensä kaikkiin yhteiskuntaluokkiin.
Dekkarinovelli on hankala kirjoitusmuoto, sillä se ei salli suuria harhapolkuja. Tarinan on pysyttävä kasassa, mutta siltikään se ei saisi olla liian yksinkertainen tai ennalta-arvattava. Parhaimmillaan Helsinki Noir on kokoelman keskikohdilla, kun peräkkäin parastansa panevat Johanna Holmström, Jukka Petäjä, Karo Hämäläinen ja Leena Lehtolainen. Heillä kaikilla on tyly tarina kerrottavanaan, mutta jotenkin kaikkeen siihen kylmyyteen ja sydämettömyyteen virtaa elämää. Toisaalta kokonaisuutena Helsinki Noir on kuitenkin varsin epätasainen, sillä muutama mukaan otetuista novelleista on suorastaan surkeita tai jotenkin muuten luotaantyöntäviä.
Tietyistä puutteistaan huolimatta Helsinki Noir pysyy pinnalla. Parinkymmenen sivun paloina annosteltu pahuuden paketti on monipuolinen kattaus dekkarigenremme tämänhetkiseen tasoon. Suomalaiseen rikoskirjoittamiseen on voinut luottaa: kärki on leveä. Annetaan siis suositus synkkämielisen dekkarin ystäville.