Vilho Helanen oli yksi suomalaisen dekkarikirjallisuuden pioneereista. Salanimellä Heikki Aksila vuonna 1941 julkastu Helsingissä tapahtuu oli hänen esikoisdekkarinsa ja samalla kirjallinen läpimurtonsa Suomessa. Helanen oli myös Akateemisen Karjala-Seuran (AKS) aktiivijäsen ja puheenjohtaja, Lapuan liikkeen tukija sekä kuului Isänmaalliseen kansanliikkeeseen (IKL), vaikka talvisodan jälkeen sanoutuikin irti liikkeestä.
Helsingissä tapahtuu käynnistyy murhalla ja paisuu nopeasti seikkailuksi, jossa isänmaan ystäviä epäillään murhasta, mutta todellisuudessa taustalla lankoja käsissään pitelee epämääräinen joukko ilmeisen kommunistisia hämärähenkilöitä, joita varatuomari Kaarlo Rauta armottomasti jahtaa. Juonenkäänteet, henkilöhahmot ja dialogi tuovat monin paikoin mieleen varhaisen suomalaisen jännityselokuvan eikä kokonaisuus nykypäivän standardeilla ole enää ”Melkoisella taituruudella muovailtu vakoilujärjestön hommia kuvaileva rikosjuttu, jota vain pahentaa liiallisten paukkuvaikutusten kasaaminen loppupuolelle”, kuten teosta aikalaisarviossa kuvailtiin. 1940-luvun Helsingin kuvauksena kirja on kuitenkin oikein kiinnostava.
Helsingissä tapahtuu on myös yksi ensimmäisiä suomalaisia dekkareita ja sillä on siksi ehdottomasti paikkansa suomalaisen kirjallisuuden historiassa. Sodan aikana kirjoitettuna kirjana ja kirjoittajansa oikeistoon kallellaan oleva aatemaailma huomioiden ei ole yllättävää, että tarinassa hyviä ovat isänmaalliset oikeamieliset valkoiset miehet ja pahoja puolestaan itärajan takaa Suomeen soluttautuneet kommunistit. Kirjan naiskuva, jossa nainen on lähinnä avuton miesten halujen kohde, on ahdistava.