Hyvin innokkaana odotin tätä kirjaa, että pääsisin tutustumaan Helsingin ihanien talojen pihoihin, joihin ei ole juurikaan ollut asiaa. Sitä noin suurin piirtein tietää joitakin taloja, mutta useimpien pihoilla ei ole tullut käytyä. Tämä kirja kertoo niistä pihoista, millaista siellä oli ennen ja millaista on nyt. Miten ajan myötä kaikki on muuttunut. Joskus aikoja sitten oli pihoilla eläimiä ja ei varmasti osattu edes kuvitella sitä, millaiseksi kaikki muuttuu. Autoille tarvittiin parkkipaikkoja ja talonmiehet katosivat. Silti jossain vielä joku talonmies on.
Pihoja on ”sisustettu” viihtyisiksi, joskin ne ovat olleet jossain määrin sitä ennenkin, mutta eri lailla. Puutarhamaisuus on monessakin paikassa se ykkösasia. Kirjassa kerrotaan talon omistajista ja kelle taloja rakennettiin. Eri kaupunginosien korttelit saavat oman lukunsa ja millaista elämä oli ennen ja miksi ja millaiseksi se muuttui.
Kirjan myötä haluaisi kulkea joka pihan läpi, käydä katselemassa, löytäisikö mistään ripauksen sitä vanhaa vai onko kaikki peittynyt uuden alle. Teksti on mielenkiintoista historian ja ajan kuvaa.
Odotin kuitenkin, että tässä kirjassa olisi ollut enemmän kuvia, ennen ja nyt. Olihan siinä kuvia, mutta osasta puuttui kuvateksti ja ne olivat sillä lailla ”taiteellisia”, että osassa kuvia pääosaa näytteli puu tai muu sellainen. Uskon, että helsinkiläisille tämä kirja on varmasti antoisampi kuin ulkopaikkakuntalaiselle, joka ei sillä tavalla ehkä kykene hahmottamaan aina sitä, missä ollaan. Joten siis, tämä kirja olisi ihan huippu, jos kuvia olisi ollut enemmän niine kuvateksteineen ja sitten vaikka kartta aina siitä, missä ollaan.