No nyt on sellainen kirja käsissä, että jos alkaa selittämään sen arvoitusta kahvipöydässä, niin voi olla, että herättää kauhunsekaista tyrskimistä. Koska asia, jota kirjassa käsitellään, on vessajutut. Ulostaminen ja kaikki siihen liittyvä. Kaikki sitä tekevät ja joka päivä, mutta miksi se on niin salaperäistä, niin sekin käsitellään tässä kirjassa.
Ei liene kummallista se, että luin tätä kirjaa vessassa, pitkään ja hartaasti, aukeama kerrallaan, joka vessassa käynnin yhteydessä. Mitä opin, niin paljon! Kirja on äärimmäisen mielenkiintoinen ja miten asiat tuodaan esille, se on jo taito. Minua ei kertaakaan inhottanut, päinvastoin, välillä nauratti ja sitten taas vuorostaan hämmästytti ja kummastutti.
Kirja olisi hyvin voitu kirjoittaa Suomessa, mutta ei ole, se on hollantilainen. Sitten taas mietin, että sama asia joka maassa, ihmisen on pakko tuottaa syöty ruoka pois, jätteenä. Se jäte on tabu, vaan ei tässä kirjassa.
Midas Dekkers on hollantilainen biologi ja kulttuurihistorioitsija, joka osaa tuoda joka kulman esiin, kertoessaan kirjassaan, miten me kakimme, miten me pissimme, miten me pieremme. Hahaa, oikein pissikakkapieru-juttujen lähdeaineisto.
Me syömme ja ruokakirjoja on maailma pullollaan, mutta mitä tapahtuu sille ruoalle, jonka syömme? Hysst, ei siitä puhuta, mutta tässä kirjassa puhutaan ja paljon. Tyyli, jolla se kerrotaan, ei ole huono, se on huumorin sävyttämää tieteellistä faktaa, se on historiasta poimittuja juttuja, se on uskomattomia tarinoita.
Oikein harmitti, kun kirja oli luettu, mutta silti minulle tuli olo, että olen himpun verran viisaampi. Kyllä suosittelen kirjaa luettavaksi kaikille, vaikka sitten salaa.