Sain tämän kirjan lahjaksi ja olen paneutunut siihen huolella, lukien sitä kauan ja sanasta sanaan. Taiteilijoihin liittyvät elämäkerralliset teokset ovat aina olleet niin perin juurin kiinnostavia. Miksikö? Siitä harmillisesta syystä, että he elivät taiteelleen usein varsin köyhissä oloissa, mutta hyvin sitkeästi silti. Maine on tullut pääosin vasta heidän kuoltuaan.
Naistaiteilijoiden kohdalla usein tulee esille sen aikakauden naisen asema. Naisen kuului vain hoitaa miestä ja perhettä ja unohtaa kaikenlainen ”sutiminen”. Kaikki kunnia kuitenkin heille, jotka jaksoivat puurtaa ja toteuttaa itseään. Helene Schjerfbeck (en opi ikinä kirjoittamaan hänen nimeään ulkomuistista) ei mennyt koskaan naimisiin. Hän eli äitinsä kanssa, huolehtien hänestä ja samalla maalaten. Lapsena loukattu lonkka aiheutti hänen elämässään erinäisiä hidasteita.
Tässä kirjassa Paavo Enroth valaisee todella hyvin Helenen elämää, mitä siitä kukin oli mieltä. Alunperin oli Gösta Stenman, joka osti paljon Helenen tauluja ja perusti gallerian Tukholmaan. Gösta oli keräilijä, mutta ei mikään keplottelija, sillä hän maksoi Helenen tauluista enemmän kuin mitä Helene pyysi. Silti hän huomasi jo varhain, että nyt on kyseessä sellaista taidetta, mikä myy.
Stenmanin kautta tuli kuvioihin Einar Reuter, metsänhoitaja, joka oli Helenen ystävä. Einar oli myös kirjailija, runoilija, taidekriitikko ja taiteilija. Silloin hän oli H. Ahtela. Einarista oli moneksi. He olivat kirjeenvaihdossa ja Einar kannusti ja tuki Heleneä. Heillä oli ikäeroa niin, että Helene jäi rannalle soittelemaan, kun Einar kihlasi nuoremman Tyran. Helenelle se oli kova paikka, sillä mitä ilmeisemmin hän oli ihan oikeasti rakastunut Einariin, kun taas Einar halusi vähemmän… Tarkkaa tietoa siitä suhteen laadusta ei ole, mutta jotenkin on aika surullista, miten Helene suri niin kauan, joskin oli yhteydessä Einariin ja hänen perheeseensä ihan loppuun asti.
Paavo Enrothin kirja on mahtava ja jää minun kirjahyllyni helmiin! Kirja on runsaasti kuvitettu ja jokaisen maalauksen ajalta on kerrottu, miksi niin on maalattu ja mitä silloin on koettu. Niinpä kaikki teokset alkavat kuin uudelleen elää. Jos Helene olisi saanut jo aikoinaan tietää, että hänen teoksensa Tanssiaiskengät (1882) myytiin 3 870 000 euron hinnasta vuonna 2008, niin tuskinpa olisi sitä millään lailla käsittänyt.
Helenen veli Magnus tuki siskoaan ja myöhemmin veljenlapset olivat tätinsä apuna. Aika jännää oli se, miten eri tavalla kukin koki Helenen elämän. Vaikka, ehkäpä vain Helene itse tiesi, millaista hänellä oli ja mitä tunsi milloinkin.
Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirja, josta jää sellainen mieli, että on taas oppinut jotakin.