Heti alussa on pakko myöntää, etten tunne nykyistä nuortenkirjamaisemaa juuri ollenkaan. Olen silti lukenut aiheiden ihanuuden takia paitsi klassisten tyttökirjojen uusia suomennoksia myös taitoluistelua (Henna Helmin Miisa-sarja) sekä tätä nuoresta balettikoululaisesta Alinasta kertovaa sarjaa. Molemmat ovat olleet varsin viehättävää luettavaa, eivätkä yksinomaan aiheidensa vaan myös jonkinlaisen sisäisen kauneuden ja puhtauden takia.
Alina on nyt 13-vuotias ja hän on päässyt oopperan balettikoulun erikoiskoulutuksen kurssille – ei siis itse balettioppilaitokseen, mutta harppauksen lähemmäksi kuitenkin. Entisen koulun paras ystävä ja pahin kilpailija Pinja ei päässytkään kurssille, mutta pian Alina tutustuu uusiin kavereihin ja uusiin kilpailijoihin. Tässä vaiheessa kaikki ovat jo tavattoman taitavia, kaikilla on kuulemma ”siisti jalkatekniikka ja vahvat nilkat”.
Helsingissä majailee myös Alinan salainen ihastus Jasper, tanssija tietysti hänkin. Lähtisikö suhde eteenpäin? Alina saa tutustua myös Jasperin omalaatuiseen isoäitiin Olgaan, joka onkin sitten oikein hieno vanha lady.
Luin tämän kirjan melkein yhdellä istumalla, se oli paitsi napakan kokoinen myös perin ihastuttavaa luettavaa. Uskoisin, että se sopii hyvin pienelle ballerinalle, joka tuntee jo baletin ranskankielisen perussanaston ja ymmärtää sen tinkimättömyyden, joka vie huipulle. Kuitenkin kirjassa oli suppeasti, joskin aivan mukavasti, kuvattu myös Alinan yksityiselämää ja orastavaa romanssia Jasperin kanssa. Takakannen tekstin mukaan Alina-sarja on ”lempeän realistinen”, ja se onkin ihan sopiva luonnehdinta kirjoille, joissa ei puhuta alkoholi- ja huumekokeilusta. Sarjassa on jotain niiden vanhojen tyttökirjojen viattomuutta, ei imelyyttä, mutta ei myöskään karkeutta. Aikansa kullekin!