Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mikähän olisi paras tapa kuvata Heiđaa? Nuoruudessaan mallinuraa kokeillut ja hetken myös poliisina työskennellyt nainen on todellinen voimapesä, joka suuntaa nykyään suurimman osan energiastaan 500 lampaan sukutilan ylläpitoon. Tehtävä ei ole yksinäiselle naiselle helppo, varsinkin kun siinä samalla omia maitaan pitää puolustaa kaavailtua Búlandin vesivoimalaa vastaan. Toisaalta kuten kirjasta nopeasti käy ilmi, tämä 180-senttinen riuskaotteinen nainen ei todellakaan ole mikään eilisen teeren tyttö. Toisin kuin kirjan takakannesta voi ehkä kuvitella, Heida ei siis ole enää mikään nuori untuvikko, joka rohkeasti kokeilee siipiään maaseudulla, vaan kokenut tilallinen, joka osaa pistää myös kampoihin – myös kunnallispolitiikassa.
Heiđa : Lammaspaimen maailman laidalta kertoo yhdestä vuodesta Heidan elämässä. Kirja on kirjoitettu ikään kuin päiväkirjan muotoon, tosin aina välillä palataan myös menneisyyden tapahtumiin, kuten Heidan mallivuosiin ja Heidan isosiskon Arndisin traagiseen kuolemaan. Suurin osa kirjasta menee kuitenkin maatilatöiden puitteissa: lampaiden keräämiseen, erotteluun, ultraäänitutkimuksiin ja karitsoimiseen. Raskasta arkea rytmittävät riimittely- ja kerintäkisat ja tietysti Heidan inhoamat poliittiset kokoukset ja kuulemistilaisuudet.
Kirjan kokoavana teemana on se, miten emme oikeastaan omista maata, vaan maa omistaa meidät. Yksittäinen ihmiselämä ei kauaa kestä; elämme, työskentelemme ja kuolemme, mutta maa säilyy jälkeemme, kunhan vain ymmärrämme pitää siitä huolta. Hienosti sanottu, mutta kirja jätti minulle silti hieman ristiriitaiset ajatukset. Heida on kevyttä ja mukavaa luettavaa, mutta toisaalta kirja on omaan makuuni lukukokemuksena sittenkin vähän liiankin kevyt: kirjan luvut on todella lyhyitä, ja mihinkään asiaan ei oikein paneuduta syvällisesti. Suosittelenkin kirjaa enemmän kevyenä kesälukemisena: Mikäli islantilaisen maaseudun elämänrytmi kiinnostaa, kirja ei ole hassumpi valinta.