Hedda on tiukka lyyli, jonka pistämättömät ajatukset ja järjenjuoksut panevat lukijan koetukselle. Ei pahasti vaan hyvästi, sillä jos Hedda vaikuttaisi olevan jotenkin negatiivinen, niin ei suinkaan; ainakin minusta Hedda on älykkäästi hauska.
Hedda miettii (irvii) elämää tyhjien ja mieluummin täysien pullojen kanssa. Lukee lehtiä ja tarttuu niissä oleviin juttuihin, aika hölmöihin juttuihin, typeriin mainoksiin, jotka lupaavat milloin mitäkin. Heddaa ei kuitenkaan höynäytetä.
Heddan kotona on ”Alamaan lammaskoiria” ja ne pilkistävät lähes joka sivulta. Ne ikään kuin kuuluvat kalustoon, mitä niitä turhaan pois ajamaan. Puolessa välissä kirjaa ne alkavat jo vaikuttaa perin hauskoilta ja niitä odottaa näkevänsä lisää.
Pah! sanoo Hedda ja ilahtuu Kantabaarin Häppäristä!
Tämä opus on mukava, sen lukee hetkessä ja siihen voi aina tarvittaessa palata.