Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Mark LeVinen Heavy Metal Islam: vainoa, vastarintaa ja taistelua muslimien sieluista on tietokirja, joka kertoo muslimimaailman metalliskenestä.
Oikeastaan kirjan otsikko on hieman harhaanjohtava, koska se ei käsittele vain islamilaista metallia tai edes metallia, vaan muitakin kapinamusiikkilajeja, kuten hip hopia, punkia ja hard rockia.
LeVine aloittaa kirjallisen tutkimusmatkansa Marokosta ja päättyy Pakistaniin. Jokaisessa maassa kirjailija haastattelee matkan varrella erilaisia muusikoita, joilla jokaisessa maassa on omat haasteensa. Kaikki muusikot eivät ole kuitenkaan muslimeja: jotkut ovat ateisteja ja toiset taas juutalaisia tai kristittyjä. Suurin osa on kuitenkin eriasteisia muslimeja.
Kirja on kirjoitettu journalistiseen muotoon, mutta on melkein mikrohistoriallinen teos, joka käyttää kulttuurin marginaali-ilmiötä kertoakseen laajemmasta yhteiskunnasta ja historiasta. Mielenkiintoinen ratkaisu avartaa lukijan silmiä maailmaan, jonka tapahtumista vain terrori-iskut ja sodat kantautuvat meikäläisten uutislähetyksiin.
Esimerkiksi Marokossa olot ovat täysin erilaiset kuin Palestiinassa tai Pakistanissa, joten jokaisen maan historia, kulttuuri ja politiikka käydään läpi, jotta lukija voisi ymmärtää, miksi tietynlainen metalliskene syntyi tiettyyn maahan ja miksi tietyt alalajit ovat suosituimpia yhdessä maassa, kun taas toisessa on tehty kokonaan toisia musiikillisia ratkaisuja.
Tässä ei siis vain opita, että islam ei ole suoranaisesti ristiriidassa sekularismin kanssa tai länsimaisen kulttuurin kanssa (joka kuitenkin paljastuu olevan sekoitusta itämaista kulttuuria), vaan koko islamilaisen maailman kulttuurin monimuotoisuudesta, jossa monet kansakunnat kamppailevat lukuisten erilaisten näkemysten kanssa.
Tämä on yksi niistä ennakkoluuloja murtavista kirjoista, jotka osoittavat, että ei ole olemassa yhtä tyyppiä islamia tai muslimeja, vaan on monia ja eri lailla ajattelevia ihmisiä, kuten me kaikki muutkin. Tietenkin aihepiiri on sen verran seksikäs, että kirja kerää todella mielenkiintoisia taiteilijahahmoja, joilla on hyvinkin voimakkaita mielipiteitä yhteiskuntansa tilasta.
Kirjasta ilmenee, että suurin osa Pohjois-Afrikan valtioista on sekulaareja diktatuureja tai kuningaskuntia, joissa ollaan äärimmäisen avomielisiä globaalille kapitalismille, joka on muuttanut nämä maat raaka-ainevarastoiksi ja halvan työvoiman lähteiksi länsimaisille suuryrityksille.
Kuitenkin näissä maissa on suurta nuorisotyöttömyyttä, valtava kulttuurien pirstaloituminen ja sekoittuminen sekä vahva islamistinen oppositio, jonka kanssa hallitusten on kamppailtava.
Tämä on jättänyt metallifanit molempien tahojen puristuksiin. Hallitukset haluavat miellyttää konservatiiveja ja suurpääomaa, joten he pidättävät tai yrittävät kieltää metallimuusikkoja syytettynä satanismista tai yleisen moraalin halventamisesta, mutta samaan aikaan järjestävät turisteille metallikonsertteja. Islamistit taas vastustavat metallifaneja, koska pitävät heitä länsimaisen moraalittomuuden ja kapitalistin esitaistelijoina, jotka murtavat islamilaisen sivilisaation peruspilarit.
Samaan aikaan näissä maissa on metallimusiikkia arvostavia islamistisia liikkeitä (suurin osa suufilaisia) jotka ovat hyvinkin suvaitsevaisia ja demokraattisia, vaikkakin haluavat toteuttaa oman versionsa šaria-laista.
Kirjassa esitetään metalli- ja hip hop -fanit hyvinkin moderneina ja maallistuneina, mutta uskonnollisuuden asteet vaihtelevat, joten joissakin maissa metalliskene on hyvinkin mieskeskeinen, kun taas toisissa naiset ovat johtavissa rooleissa ja heittävät huivinsa pois. Mutta esimerkiksi Libanonissa on tiukoissa farkuissa olevia musliminaisia, joilla on esimerkiksi Iron Maidenin bändipaidat, mutta jotka pukevat hijabin, jotta olisivat ”miellyttäviä Jumalalle” ja kannattavat terroristijärjestö Hezbollahia.
Globalisaatio onkin kirjan punainen lanka. Moderni neoliberalismi on murtamassa kansallisia rajoja ja kulttuurit ovat radikaalisti sekoittumassa toisiinsa luoden kokonaan uniikkeja identiteettejä, joiden pitäisi olla teoriassa mahdottomia, kuten juuri jihadia kannattava metallifani tai sitten suufilainen uskonoppinut, joka suojelee metallifaneja, koska pitää musiikkia pyhänä ja ainoana tapana pelastaa ihmiskunnan sielun. Sitten tietenkin on perinteisempiä metallifriikkejä, jotka vetävät alkoholia ja huumeita hirveät määrät kellarikeikoilla.
Kirja kritisoi ankarasti tätä kulttuurista murrosta aiheuttavaa kansainvälistä kapitalismia, koska se on luonut työttömyyttä, sotia ja erilaisia sosiaalisia konflikteja, jotka ovat syrjäyttämässä nämä nuoret vaarallisille teille, jossa he altistuvat ääriliikkeiden jäseniksi. Se myös saa jotkut valtiot, kuten Iran, käpertymään sisäänsä entisestään.
Talouspoliittinen analyysi on kuitenkin juuri tämän kirjan heikoin kohta. Kirjailija on selvästi vasemmistolainen ja hänelle on itsestään selvää, että muslimimaiden ongelmat johtuvat neoliberalismista. Valitettavasti kirjailija unohtaa kokonaan perustella, miksi näin on, joten kirjassa vain yleisluonteisesti kerrotaan, että kaikki on kapitalismin vika.
Tietenkin kirjassa kerrotaan lukuisista sosiaalisista, historiallisista ja poliittisista ongelmista, joita maissa on, mutta kirja epäonnistuu yhdistämään sen globaalin talousjärjestelmään perusteellisesti. Riippuen omasta poliittisesta orientoitumisestasi tai taloustietämyksestäsi, kirjailijan purkaukset vapaata markkinataloutta vastaan voivat tuntua rohkeilta avauksilta tai vain hipin turhautuneilta purkauksilta, vailla sen suurempaa tieteellistä perustelua.
Kirjailija muistuttaa, että suurin osa muslimimaiden väestöstä on alle 30 vuotta, joten maan tulevaisuus voi muuttua suuresti, kun nämä pirstaloidun kulttuurin ja työttömyyden kyllästämissä yhteiskunnassa kasvaneet nuoret aikuistuvat. Metallimusiikki voi olla se pelastava voima, jossa suvaitsevaisuus ja poliittisuus yhdistyvät.
Koska monet muusikot ovat joutuneet tekemään kaiken itse hallitusten sorron välttämiseksi, niin islamilainen metalliskene ei ole kovin kaupallista. Kaupallisuuden puute on lisännyt metallimuusikkojen vapautta ilmaista mielipiteensä, mikä on suuri kontrasti saudiarabialaisen jättilevy-yhtiön ”halal”-poptähtiin, jotka kaikessa postmodernissa ironiassaan leikittelevät seksuaalisuudella.
Heavy Metal Islam on hyvä musiikkikirja, jossa oppii paljon Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän kulttuureista, jotka ovat samaan aikaan hyvin länsimaalaisia ja itämaisia. Talousosioon olisi kuitenkin voinut panostaa enemmän.