Kolme Isisin kannattajaa hyökkää Göteborgissa kirjakauppaan, jossa sarjakuvataiteilija Göran Loberg esittelee muslimeja provosoinutta taidettaan. Ihmisiä kuolee, räjähdeliiveillä uhkaillaan, poliisi piirittää kirjakaupan.
Tapahtumat striimataan livenä nettiin. Kesken hyökkäyksen nuori nainen, joka videota kuvaa, kuiskaa kumppanilleen: ”Tämä on väärin. Meidän ei pitäisi olla täällä. Meidän pitäisi häipyä.”
Nainen on ainoa tekijöistä, joka selviää iskusta hengissä. Hän päätyy oikeuspsykiatriselle klinikalle. Tarinassa on epäselvyyksiä: nainen on belgialainen, hänet on kaapattu aikoinaan epämääräiselle vankileirille, mutta nyt hän ei muista belgialaisuudestaan mitään, vaan on vankasti ruotsalainen.
Teoksen minäkertoja, aika paljon Johannes Anyurun oloinen kirjailija, vierailee naisen luona. Nainen on halunnut tavata kirjailijan ja ojentaa tälle ensi töikseen paksun nipun paperia, johon hän on kirjoittanut hämmästyttävän tarinansa.
Kirjailija suhtautuu epäluuloisesti, mutta jokin naisessa saa kirjailijan huomion, ja kirjailija päätyy käymään naisen luona monta kertaa. Joka kerta nainen kertoo enemmän tarinastaan.
He hukkuvat äitiensä kyyneliin on haastava, mielenkiintoinen teos, joka kuvaa muslimien, terrorismin ja ruotsalaisen yhteiskunnan suhdetta. Siinä on dystopian sävyjä ja lieviä yliluonnollisia elementtejä, se kuvaa ankaraa tulevaisuutta, joka voisi toteutua.
Perhosvaikutukset kertautuvat. Mikä määrää, miten tulevaisuus asettuu? Voiko siihen vaikuttaa, vai vaikuttaako tulevaisuus meihin ja ohjaa tapahtumat tiettyihin uomiin? He hukkuvat äitiensä kyyneliin antaa lukijalle paljon ajateltavaa. Hieno kirja.