Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Olen jotenkin onnistunut tähän asti sivuuttamaan Asko Sahlbergin, mutta nyt asiaan tulee muutos. He on ensimmäinen häneltä lukemani teos, mutta jos tähän näyttöön on uskominen, se ei totta vieköön jää viimeiseksi.
Suomen sota on juuri päättynyt, ja Suomesta on tullut osa Venäjän keisarikuntaa. Henrik ja Erik ovat veljekset, joissa saman veren lisäksi ei paljon muuta yhteistä olekaan. Kotikulmiin pettynyt Henrik on viettänyt kuljeskelevaa elämää ja taistellut tsaarin joukoissa. Erik puolestaan on sotkenut asiansa kotona ja joutunut ottamaan pestin kuninkaan armeijaan. Jälleennäkeminen sodan jälkeen on kaikkea muuta kuin sydämellinen.
Miestä ei näemmä liikuta mikään sen jälkeen, kun hän on nähnyt miten joku yrittää surmata veljensä.
He on tiivistunnelmainen kertomus, jossa huulenheitolle ei tilaa ole. Ennemminkin synkkä lähtöasetelma vain synkkenee matkan mittaan. Sahlberg käyttää taidokkaasti monen kertojan tekniikkaa. Maatalon vaikutuspiirissä ovat veljesten lisäksi heidän orpo serkkunsa, talon emäntä, Erikin vaimo sekä talon vanha muonamies sekä muutama muu pienempi hahmo. Henkilösuhteet ovat moninkertaisessa umpisolmussa. Kaikilla on omat salaisuutensa, jotka alkavat keriytyä vähitellen auki.
Asko Sahlbergin kieli on tiivistä, lauseenrakennus on kerrassaan upeaa. Iso sukusaaga murjotaan 120 sivuun! Koko tarina mahtuu oikeastaan kahteen yöhön, yhteen pihapiiriin. Olisi helppo uskoa, että He siirtyisi tyylikkäästi näytelmäksi. Tälle suuri suositus!
