Ohhoh! Mitä minä juuri luin? Georges Perecin Häviämisestä puuttuu tyystin kielemme tyypillisin kirjoitusmerkki. Hänen äidinkieltään käytetään Seine-joen penkereillä, eikä teoksen ensimmäiseen versioon ole eksynyt e:n e:tä! Melkoinen temppu, eikö niin? Kyse on kuitenkin sivumäärältään luvun kolme viidennen potenssin reilusti ylittävästä niteestä! Georges Perec (1936–1982) oli kokeelliseen kirjoitukseen keskittyneen OuLiPo-ryhmän jäsen, eikä tämä teos ole hänelle ensimmäinen eikä viimeinen kontribuutio oudompien kirjoitusten luetteloon. Suomeksi Häviämisen on esimerkillisesti sepitellyt Ville Keynäs, kuulu kielimies, eräskin säeseppo!
Häviämisen perusjuoni on tyystin pöhkö: Otto Vokl -nimisen miekkosen häipymisestä jäljettömiin lähtee käyntiin veritekojen ketju. Ken lie syyllinen rikoksiin, mikä tekijää motivoi? Useiden mutkien läpi kulkien päädytään lopputulokseen, koston väline esittäytyy. Juoni on kuitenkin tässä teelmässä täysin sekundäärinen, kun kertomisen menetelmä vie mennessään. Kieli, kielellä leikkiminen, itse tehdystä esteestä luovuuden lähteen löytäminen: se on se juttu. Lähdeteksti ei etene pelkässä eeppisessä rekisterissä: tekstiin sekoittuu välillä riimittelyjä, tieteellisiä viitteitä, eri kielten esimerkkejä sekä kosolti muun tyyppisiä hämäriä käänteitä.
Häviäminen on käännetty useille muillekin kielille: härmäläisen version lisäksi se on sovitettu myös briteille, venäläisille, teutoneille sekä enemmän kuin yhdelle Pyreneiden eteläpuoliselle väestösegmentille, ehkä joillekin muillekin. Näissä käännöksissä lienee ollut melkoisesti tekemistä! Ville Keynäsiä ei voi kuin kiitellä tekemästään kulttuurityöstä. Miten hienoin kiertoreitein sekä eufemismein hän luovii läpi Perecin virittämän hämäryyksien verkon, miten välkehtivään – välillä humoristiseenkin – kieleen hän kykeneekään! Hän on joutunut kääntämään teoksen erisnimetkin. Herkullinen tuntien viete, jos toki hengästyttäväkin, jättää ällikällä lyödyn olon.
Häviäminen on täysin erityinen. Suosittelen mitä lämpimimmin!