Tulevissa vuoden 2024 presidentinvaaleissa ehdolla oleva Ulkopoliittisen instituutin johtajan tehtävästä virkavapaalla oleva Mika Aaltola jatkaa kirjallaan Havahtuminen : Turvallinen Eurooppa päiväkirjamerkintöihin pohjautuvien kirjojen sarjaa. Hänen edellinen kirjansa Minne menet Suomi? kattoi ajanjakson koronapandemian lopusta Ukrainan sodan alkuun; nyt seuraamme hänen päiväkirjaansa vuoden 2022 elokuusta vuoden 2023 heinäkuuhun saakka.
Kirjan päähuomio on Ukrainan sodassa ja sen vaikutuksista niin Suomen asemaan kansainvälisesti kuin kansainväliseen politiikkaan ylipäänsä. Aaltola pohtii myös pitkin päiväkirjamerkintöjään Suomen liittymistä Natoon ja osallistumistaan presidentinvaaleihin, ensin vakaasti ehdokkuudesta kieltäytyen, mutta lopulta ehdokkuuden hyväksyen.
Lievän kohun hän onnistui kuitenkin nostattamaan kommenteillaan median epäluotettavuudesta. Aiheen käsittely on kirjassa vahvasti Trump-populistinen eli syytöksiä heitetään ilmaan, mutta myöhemmin asiasta kysyttäessä tarkemmin ei sen tarkempia yksityiskohtia kuitenkaan kyetä esittämään syytöksiin liittyen. En tiedä, onko tämä tarkoitushakuista, sillä kirja on selkeästi vaalikirja ja sillä varmasti pyritään asemoimaan Aaltolaa puoluekentän ulkopuolisena ehdokkaana sopivaan ehdokasasemaan.
Lähestyvät vaalit näkyvät kirjassa myös päiväkirjamerkinnöissä, joiden mitta on kasvanut ja muoto muuttunut huomattavasti paljon edellistä kirjaa jäsennellymmiksi. Muutaman rivin mittaiset oivallukset päivän ulkopoliittisesta ajankohtaisista asioista ovat vaihtuneet tuntuvasti pidempiin ja viimeistellympiin merkintöihin, joista saa ehdottomasti paremman kuvan Aaltolan ajattelusta. Hänen kiinnostuksensa ja osaamisensa ulkopolitiikassa käy kokonaisuudesta hyvin ilmi, mutta muiden poliittisten aiheiden sekä henkilön itsensä osalta sisältöä olisi voinut olla enemmän.