Ei-Kukaan Owens on tavallinen poika, mitä nyt asuu hautausmaalla kuolleiden kanssa. Eikku jäi orvoksi yksivuotiaana, kun salaperäinen murhaaja tappoi hänen koko perheensä – ja olisi tappanut hänetkin, mutta ei onnistunut. Ei-Kukaan löysi tiensä läheiselle hautausmaalle, jonka aaveet ottivat hänet huostaansa.
Eikku kasvaa hautausmaalla aaveiden kanssa, mutta vaikka hän onkin saanut kunniakuolleen arvonimen, hän on silti elävä poika ja elävällä pojalla on elävän tarpeet. Eikku pääsee lopulta muun muassa kouluun, mutta kuten arvata saattaa, vuorovaikutus elävien yhteiskunnan kanssa ei ole aivan helppoa pojalle, joka on kasvanut kuolleiden keskellä.
Kirja etenee luvuissa, joista jokainen on erillinen episodi Eikun elämästä. Aika hyppää aina pari vuotta lukujen välissä. Rakenne muistuttaa Kiplingin Viidakkokirjaa. Gaimanin alkuperäinen idea olikin kirjoittaa jotain Viidakkokirjan tyylistä, mutta sijoittaa tarina hautausmaalle. Osa luvuista toimisi myös itsenäisinä novelleina, mutta kirja ei silti tunnu kokoelmalta irtonaisia katkelmia.
Hautausmaan poika on mainio kirja. Se on nuortenkirja, mutta aikuiselle fantasianystävälle se on mainio kirjallinen välipala. Nuoremmille lukijoille kirja on varmasti aivan sopivan hyytävän kauhistuttava, guulit ja ikivanhaa hautaa vartioiva Hurmeleikki ovat aikuisillekin pelottavia kohdattavia.
Kirja on rohmunnut palkintoja (Hugo, Carnegie-mitali, parhaan nuortenkirjan Locus, Newbery-mitali) eikä suotta. Suomennoskin on onnistunut. Tämä kannattaa lukea.