Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
En yleensä lue jännityskirjallisuutta, koska moni kirja on yksinkertaisesti pettänyt odotukset jännityksen luomisessa. Hautanummi kuitenkin herätti mielenkiintoa erilaisella lähtökohdallaan. Hautanummessa ei ole murhaajaa ja takaa-ajettavaa, vaan murhaaja on jo vankilassa ja pääosassa on nuori poika. Steven on 12-vuotias miehenalku, joka asuu saman katon alla pikkuveljensä, äitinsä ja isoäitinsä kanssa. Elämä ei ole ollut auvoista ja Steven uskoo sen johtuvan äitinsä veljen eli isoäitinsä pojan katoamisesta 12-vuoden iässä. Murhasta epäilty on ollut jo pitkään vankilassa todistetuista murhista, mutta äidin veljeä ei ole koskaan löydetty. Steven päättää selvittää mysteerin ja kysyy asiaa suoraan murhaajalta.
Kirja on herkullisen kutkuttava, jopa siinä määrin että alkaa epäillä omaa mielenterveyttään. Sekä pojan että murhaajan nahkoihin on onnistuttu solahtamaan hienosti. Vielä avatessani kirjan olin epäilevällä kannalla, mutta seuraavaksi huomasin lukeneeni reilut sata sivua. Kirja pitää hienosti otteessaan, aina haluaa lukea seuraavan ja seuraavan luvun tietääkseen mitä tapahtuu ja päässä raksuttaa mukavasti kun yrittää arvailla miten kirjassa käy. Toinen positiivinen asia on että kaikki jännitys on saatu sisällytettyä tavalliseen elämänmenoon ja on siitä syystä hienon realistinen.
Toinen syy, miksi en tavallisesti lue jännityskirjallisuutta on kirjan väistämätön loppu. Joidenkin mielestä lopun pitää olla yllättävä ja toisten mielestä on helpompi perehtyä itse kirjaan kun tietää tai arvaa lopun. Itse olen vahvasti jommankumman vaihtoehdon kannalla, mutta kirja on sen verran omalaatuinen ja koukuttava, että voin armotta suositella kirjaa molempien päätöstapojen kannattajille.