Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Tami Hoag kertoo sijoittaneensa harkitusti tapahtumat vuodelle 1985 – aikaan ennen tarkkoja DNA-tutkimuksia, kännyköitä sekä jokaisen käytössä olevia kotitietokoneita ja tietenkin internetiä sekä muita tiedonhankintakanavia. Aikaan, joka tuntuu nyt lähes muinaisuudelta. Aikaan, jolloin haikailtiin kopiokoneita, telexejä sekä muuta mullistavaa tekniikkaa…
Eletään siis vuotta 1985. Syksy on jo pitkällä kalifornialaisessa yliopistokaupungissa, kun koululaisjoukko törmää metsäretkellä ruumiseen. Nuori nainen, jonka suu ja silmät on liimattu umpeen ja ruumis haudattu puoliksi maahan. Näky ei katoa mielestä vähään aikaan. Huolissaan ovat sekä lasten vanhemmat että heidän opettajansa Anna – kuka pystyy tekemään jotain tällaista?
Kun toinenkin kadonnut nainen näyttää liittyvän tapaukseen, paikkakunnan sheriffin resurssit eivät enää riitä. Tutkimusryhmään tulee mukaan Vince Leone, joka on eräs käyttäytymistieteellisen rikostutkimuksen aloittajista, profiloija siis. Hän päätyy melko yllättävään tulokseen; murhaaja ei ehkä olekaan mikään syrjäytynyt psykopaatti, kuten yleisesti on oletettu.
Osa lapsista kokee myös tykönänsä syyllisyyttä joistakin asioista, joku jopa vihaa ja murhanhimoa – toiset taas ovat kaltoinkohdeltuja ja suorastaan unohdettuja. Jokaisella on kuitenkin ollut osansa ensimmäisen ruumiin löytämisessä ja jotenkin sekä koulu että opettaja tuntuvat liittyvän asiaan. Tappaja jatkaa kuitenkin helvetillistä leikittelyään naisilla ja myös opettaja Anna löytää itsensä keskellä sairasta peliä. Miten tämä voi olla mahdollista? Kuka murhaaja oikein on? Miksi hänestä ei vieläkään tiedetä mitään? Mitä hän haluaa viestittää oudoilla tempuillaan ennen varsinaista murhaa? Vince Leonella pitää kiirettä, ennenkuin juttu on lopullisesti selvitetty ja asiat saatu jälleen jotakuinkin tolallensa.
Hautaa syvemmällä on monitasoinen kertomus lasten tunteista ja käyttäytymisestä sekä heidän kotioloistaan. Samalla seurataan tutkimusten etenemistä aikana, jolloin vain haaveiltiin tietokoneista jokaisen käyttöön sekä erilaisista tietokannoista; sormenjäljet olivat tärkeitä. Ei myöskään ollut helppoa seurata jonkun taustaa tai tarkistaa tietoja ilman pitkiä ja aikaavieviä selvityksiä, listoja, puhelinsoittoja ja muuta aikaavievää perustyötä.
Loppuratkaisu on kuitenkin yllättävä ja vinkeän kinkkinen, kuten odottaa sopii. Kukaan ei enää ole entisensä tämän jälkeen ja kaupungissakin tunnelma on muuttunut – se ei enää ole samanlainen idyllinen paikka kuin ennen tapahtumia. Pätevä ja hiukan nostalginenkin jännäri, jossa asioita tarkastellaan myös koululaisten näkökulmasta ja perheiden osalta. Suosittelen kaikille jännäreiden ystäville, jotka eivät odota nopeaa ja teknistä ratkaisua. Tässä luotetaan vanhempiin tutkimusmetodeihin sekä jalkaudutaan, erehdytäänkin, mutta lopulta löydetään se oikeakin ratkaisu!