Hauho on pieni maalaispaikkakunta Hämeessä. Nykyään se on osa Hämeenlinnaa. Se on tunnettu myös Juice Leskisen samannimisestä laulusta. Ja se on myös sarjakuvataiteilija Suvi Ermilän lapsuuden mökkikesien miljöö. Esikoisteoksessaan Ermilä tutkii, kuinka perheenjäsenten keskinäiset jännitteet nousevat pintaan ja vaativat purkautumistaan.
On kesäinen viikonloppu. Helena, Ilkka ja Meri saavat mökilleen vieraita kummankin puolen sukulaisista. Helenan äiti on pahantuulinen töksäyttelijä, väärien asioiden kyselijä, joka haukkuu niin tyttären kuin vävynkin, eikä hiljainen tyttärentytärkään jää osattomaksi mummon arvostelusta. Ilkan veli Aki, Merin kummisetä, saapuu äitinsä kanssa myös mökille, mutta ei oikein osaa olla sovussa kenenkään kanssa. Aika menee koko porukalla enemmän tai vähemmän pahaan tuuleen ja kyräilyyn. Läheiseen saareen on tuotu kesäksi hevosia laiduntamaan ja samalla sosiaalistumaan, ottamaan omaa paikkaansa laumassa. Samaa sosiaalistumista soisi myös Ermilän Hauhon hahmokavalkadille!
Suvi Ermilä luottaa kuvien voimaan, dialogi on varsin vähäistä. Ermilän hahmot ovat rosoisia, yksinkertaisiakin ehkä, mutta ajavat hyvin asiansa. Verkkainen, apean puoleinen tunnelma välittyy. Jokainen ikävää keskellä korpea joskus pitänyt pystyy samastumaan. Tarina kuitenkin toimii – ainakin jos sille antaa aikaa. Suuren Kurpitsan kustantaja Pauli Kallio kehotti lukemaan hitaasti ja totesi, että hän pitää Hauhosta viidennen lukemisen jälkeen selvästi enemmän kuin ensimmäisen lukemisen jälkeen. Tämä oli minullekin hyvä lähtökohta lukemiseen: hahmot ominaisuuksineen ja puutteineen avautuvat vasta vähitellen. Jossain syvällä kukkii mustahko huumori.
Suvi Ermilän Hauho on oikein hyvä sarjakuva. Suosittelen!