Risto Isomäki maalailee taas uhkakuvia. Suomalaisten instituutioiden kimpussa ollaan kovalla kädellä, kun presidentin itsenäisyyspäivän vastaanoton vieraat alkavat voida pahoin joukolla. Raisun pahoinvoinnin takana ei ole ruokamyrkytys, vaan säteilymyrkytys: joku on maustanut juhlissa tarjottavat herkut ydinjätteellä.
Isku kaataa valtakunnan eliittiä, joten poliisissa aloitetaan tietysti tiukka selvitystyö. Selvitettävää tulee enemmänkin, kun käy ilmi, että joku on varastanut käytettyä ydinpolttoainetta kymmeniä tuhansia tonneja ja uhkaa sarjalla vastaavia iskuja ympäri Eurooppaa.
Kun ajat ovat kovat, kaivetaan esiin kovat tekijät. Poliisit rekrytoivat avukseen Isomäen aikaisemmista kirjoista tutun kovaotteisen Lauri Nurmen, joka osallistuu tutkimuksiin vastahakoisesti, mutta lähtee kuitenkin selvittelemään tapausta poliisin apuna. Jotain mätää jutussa nimittäin on.
Kovin korkealaatuista kirjallisuutta Haudattu uhka ei ole. Tapahtumat saavat kovin dramaattisia käänteitä ja varsinkin kirjan lopputaistelu on kaukana uskottavasta. Mainiota viihdettä, kuitenkin.
Se varsinainen motivaatio kirjan kirjoittamiseen on ydinvoiman vastainen. Isomäki demonstroi kirjassa selkeästi, miten jokainen ydinvoimala on pohjimmiltaan myös potentiaalinen joukkotuhoase. Tästä ydinvoiman puolesta ei ole juuri puhuttu; ehkä olisi syytä. Lähitulevaisuuteen sijoittuva kirja kommentoi kriittisesti myös Suomen nykyistä maahanmuutto-ongelmaa.
Yhdenlainen pamfletti siis tämäkin, käärittynä toiminnallisen trillerin pakettiin.