Kuinkahan monen norjalaisen nykydekkaristin päälle on aseteltu uuden Jo Nesbøn manttelia? Yksi heistä on Heine Bakkeid, jonka nyt neljänteen osaansa ehtinyt sarja entisestä poliisin erikoistutkija Thorkild Askesta edustaa ilman muuta parempaa kulmaa vuonomaan rikoskirjallisuudessa. Mutta siinä missä Nesbøn synkkä Harry Hole näyttäytyy lopulta enemmän supersankarina, on Thorkild Aske haavoittuvampi, menneisyytensä traumatisoima rauhaa ja unohdusta kaipaava mies, joka ei kuitenkaan pysty pitämään nokkaansa erossa häntä lähelle tulevista tapahtumista.
Thorkild Aske -sarjan jännärit ovat periaatteessa itsenäisiä romaaneja, jotka pohjaavat Askelle viisi vuotta aiemmin sattuneeseen tragediaan. Tuolloin hän oli aloittamassa poliisin sisäistä tutkimusta stavangerilaispoliisin kovista otteista virantoimituksessa, kun hän ajoi huumattuna kolarin, jossa tuon poliisin tyttöystävä kuoli. Epäilyksen alainen poliisi katosi jäljettömiin samoihin aikoihin, ja tästä oikeastaan Thorkild Aske -sarjan neljäs teos Haudattu salaisuus alkaa. Kahdella aikatasolla vauhdilla etenevä tarina paljastaa vähitellen ruman pelin, jonka paljastamisen hinta on kuolema. Montako kuollutta tarvitaan peittämään vuosikausia jatkuneet pahat työt?
Haudattu salaisuus on viihdyttävä ja mukaansa imaiseva kirja. Sivut kääntyvät vauhdilla, kun Bakkeidin luoma jännitys pysyy yllä aivan loppuratkaisuun saakka, ja muutamia hyviä harhautuksia on lukijalle matkan varrelle aseteltu. Ehkä vähän liiankin nopeita leikkauksia minun makuuni tässä jo harrastetaan: reilun neljänsadan sivun mittainen kirja on jaettu 171 lukuun, ja lyhyet prologi ja epilogi vielä päälle! Mutta mitä dekkareihin yleensä tulee, on Heine Bakkeidin Thorkild Aske tutustumisen arvoinen tuttavuus. Suosittelen!