Haudankaivajan tytär on monitahoinen, paksu romaani, joka säilyttää mielenkiintonsa alusta loppuun monestakin syystä. Se tarjoilee takautumia, yllätyksiä, kertojan vaihtumista ja suuren kasvukertomuksen. Kirjassa monesti esiintyvä mantra pysyttävä liikkeessä on osuva, sillä teos on helppo kokea matkana. Päähenkilö joutuu lähtemään monta kertaa ja ottaa onneksi aina lukijankin mukaan.
Nykyhetken väläyksen jälkeen alkaa Rebecca Schwartin tarina lapsuudesta nuoruuteen. Se antaa myös pohjan monelle tulevalle tapahtumalle. Rebecca kuulee vielä aikuisenakin isän ääniä kuiskauksina päässään. Kirjassa on kaksi julmaa miestä, jotka Oates kuvaa hyvin vahvasti, kipeitä yksityiskohtia säästelemättä. Muutenkin nais- ja mieshahmot ovat todella erityyppisiä.
Rebeccan lisäksi hänen poikansa nousee kirjan loppupuolella yhä enemmän esiin. Pojan ja äidin side on vahva, vaikka ei aina niin läheinen.
Loistavasti kirjoitettu romaani, johon kursiivien käyttö tuo oman, tärkeän lisänsä. Musiikki, matkustaminen, hotellit ja menneisyydestä kumpuavat asiat kulkevat mukana jatkuvasti. Loppu on omalla tavallaan yllättävä.