Pikkupoika löytää leikkiessään erikoisen kiven, joka paljastuu ihmisen kylkiluun kappaleeksi. Leikkipaikan tutkimuksissa löytyy pian kokonainen luuranko, joka on ollut maassa muutamia vuosikymmeniä. Käy nopeasti selväksi, että kyseessä on luultavasti henkirikoksen uhri. Poliisin tutkimuksia johtavalla Erlendurilla ei ole aluksi pienintäkään aavistusta, mistä voisi olla kyse, mutta vähitellen ruumiin tarina alkaa valjeta myös poliisille.
Poliisi Erlendurilla on myös omat huolensa: hänen raskaana oleva narkomaanityttärensä soittaa hädissään Erlendurille pyytäen apua. Lopulta Erlendur joutuu viettämään pitkiä aikoja tyttärensä sairaalavuoteen äärellä. Samalla hän ehtii pohtia myös omaa suhdettaan entiseen vaimoonsa ja lapsiinsa. Ero oli ollut kaikkea muuta kuin helppo ja sopuisa.
Lukija sen sijaan pääsee kärryille jo poliisia aikaisemmin, sillä kirjan alusta asti poliisitutkimusten rinnalla kuljetetaan myös tarinaa perheestä, tai oikeastaan sen karmeasta irvikuvasta. Kertomus perheen isän äitiä kohtaan harjoittamasta systemaattisesta fyysisestä ja henkisestä väkivallasta on hirvittävää ja ahdistavaa luettavaa. Perheen kolme lasta joutuvat pienestä pitäen pelkäämään tätä hirviömäistä miestä, ja erityisesti lapsista vanhin, äidin edellisestä suhteesta syntynyt rampa tyttö, on miehen jatkuvan uhan ja panettelun alla. Kahdella aikatasolla yhtäaikaisesti etenevä romaani on hyvin taitavasti laadittu, ja jännitys tiivistyy loppuratkaisun lähestyessä.
Arnaldur Indriðason oli minulle ennen tätä kirjaa tuntematon kirjailija. Muiden muassa Lasiavain- ja Kultatikari-dekkaripalkinnot saanut kirja päätyi käsiini vähän kuin vahingossa, kun pohdin lukeneeni kesän aikana kirjallisuutta kaikista muista Pohjoismaista paitsi Islannista. Luultavasti tämän jälkeen tulee perehdyttyä Arnaldurin muuhunkin tuotantoon, jota tälläkin sivustolla on aiemmin parin kirjan verran vinkattu. Sen verran täytyy muita kuitenkin varoittaa, että kirjan perheväkivaltakohtaukset ovat todella hyytäviä, eivätkä takuulla tuota hyvää mieltä kenellekään. Raaoista kohtauksistaan huolimatta kirja on kuitenkin erittäin hyvä, joskin kokonaisuutena synkkäsävyinen. Kannattaa tutustua.