Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Danielin isä tekee kuolemaa ja on jättämässä jälkeensä sievoisen perinnön. Yksinäinen Daniel on pitänyt pitkään kannattamatonta antikvariaattia, mutta nyt alkaa olla aika luopua siitä. Hän vuokraa talonsa piharakennuksen asunnoksi romanialaiselle prostituoidulle, jonka kanssa hän pian ystävystyy ja pääsee lievittämään yksinäisyyttään. Mutta vähitellen, pala palalta, yö vie voiton Danielista, synkkyys valtaa alaa, ja jostain tarkemmin perustelemattomasta syystä hän alkaa vahingoittaa ympäristöään.
Asko Sahlbergin romaanit eivät ole yleensäkään mitään kuoliaaksinaurattajia, mutta Haudallasi, Adriana on yksi kokonaisvaltaisesti synkimmistä. Pimeys on läsnä koko ajan, Daniel sukeltaa siihen ahnaasti, itsetuhoisesti, kohti väistämätöntä surmansyöksyä. Teoksen alaotsikkona on Sairauskertomus, ja sellaiseksi Haudallasi, Adriana luisuu vallankin loppua kohti mentäessä. Kaikki huumori on suodatettu pois.
Haudallasi, Adriana on pohjimmiltaan rakkausromaani, jossa rakkaus on ihmisen kosketuksen tarvetta, läheisyyden kaipuuta, vierautta toisesta. Se on myös rikosromaani. Sen vauhdikas aloitus ennakoi tiukkaa dekkarijuonta, mutta sellaisen odottajalle Sahlberg tarjoilee pettymyksen. Sen sijaan Sahlberg kirjoittaa synkeästi ruotsalaisen kansankodin tilasta ja asenteista. Kaikkien mielestä kaikki maahanmuuttajat eivät ole hyvästä. Ruotsidemokraattien (ja miksei myös perussuomalaisten) kannatus kumpuaa syvältä. Sahlbergin kuva on lohduton.
Haudallasi, Adriana on raskas romaani, jota on helppo lähestyä. Asko Sahlberg kirjoittaa hyvin, hänen lauseensa on piinkova ja tarkkarytminen. Teksti on kaunista, vaikka Sahlberg yrittääkin taitavasti piilottaa kaiken kauneuden. Suosittelen!
