Eletään vuonna 1970. Kalifornian aurinko syleilee hippikommuunia, joka omistautuu rauhalle, vapaalle rakkaudelle ja yksinkertaiselle elämälle Äiti Maan sylissä. Kommuuniin hakeutuu erilaisia, maata kiertäviä nuoria, osa jää pidemmäksikin aikaa. Jostakin syystä naapuristo ei kuitenkaan katso toimia hyvällä silmällä; alastomuutta, alaikäisiä kotoa karanneita nuoria, kutsuntoja pakoilevia miehiä ja kommuunin toimintaperiaatteita.
Rinnakkaiskertomuksena kerrotaan erään pariskunnan avioitumisesta Alaskassa, kaukana sivistyksestä, kanoottimatkan päässä lähimmästä suuremmasta asutuksesta. Elämä ja etenkin talvi ovat olleet ankarat, mutta kesä tuo paljon mukavaa tullessaan, mm. häät ja uuden morsiamen kokeilemaan elämää erämaasssa. Tavat ovat yhtä ankarat kuin selviytymiskeinotkin, sen saa myös uusi pariskunta tuntea nahoissaan – kirjaimellisesti.
Yllättäen kommuuni jouduu yhä pahemmin sheriffin miesten hampaisiin ja lopulta viranomaiset puuttuvat asioihin. Lisäksi kommuuniin on pesiytynyt myös ei-toivottuja henkilöitä. On vain yksi vaihtoehto, kommuunin maat omistava ja paikkaa näennäisesti johtava mies on saanut perinnön, maapaikan Alaskasta. Niin kommuuni päättää pakata kaiken tarvittavan mukaansa ja matka Alaskaan alkaa, toki hienolla taikabussilla vuohineen, kiluineen ja kamppeineen.
Kirja on yllättävän mukava lukuromaani, mutta myös analysoiva opus siitä, mihin hippiaate ja kommuunit lopulta sortuivat. Samalla se kertoo myös rankemmasta elämästä USA:n harvimmin asutetussa kolkassa, jossa vallalla ovat täysin toiset tavat kuin etelässä.
Kirjassa pohditaan mm. naisten asemaa kommuuneissa, tiedon kulkua, työn jakoa ja jakautumista sekä sen arvottamista, rahan käyttöä ja muuta tavanomaisempaa yhteiselämään liittyvää ja tragedioitakin aiheuttavia asioita. Samalla se ehkä antaa yhden vastauksen siihen, mihin hippiliike lopulta kaatui. Lukija voi itse päätellä paljon ja hänelle annetaankin runsaasti materiaalia. Vastakkainasettelu Alaskassa jo asustavan pariskunnan elämän kanssa on herkullisen vastustamatonta luettavaa! Tulossa on siis yhteentörmäyksiä myös paikallisen asujaimiston kanssa…
Itse pidin kirjasta ja suosittelen kaikille ikihipeille sekä aiheesta muutoin kiinnostuneille. Kirjoittaja on itse veteraanihippi ja kuvaa mainiosti ikäpolvensa ihanteiden sortumista.