Puuhakirjoista minulle tulevat mieleen lapsuuden kesät mökillä. Olin hyvin tarkka omistani, muilla ei ollut asiaa minun kirjoilleni. Varsinkaan nuoremmilla, jotka vain sotkivat minun tarkasti täyttämiäni ja värittämiäni aukeamia. Taitaa olla niin, että kun meillä joidenkin vuosien päästä alkaa touhuilu puuhakirjojen parissa, täytyy minun hankkia itselleni oma, jotta voimme pikkuihmisemme kanssa puuhailla yhdessä. Ja valinnanvaraahan nykypäivänä riittää, niin aikuisille kuin lapsillekin sopivaa.
Hassu, tassu, nassu sekä Kiemuraiset sokkelot ovat omilla tavoillaan kivoja puuhakirjoja. Ensin mainitussa ideana on puuhailun ohessa laajentaa sanavarastoa, toisessa taas nimensä mukaisesti harjoittaa kädentaitoa etsimällä reittejä läpi erilaisten polkujen sekä tutustua samalla numeroihin, väreihin ja muotoihin. Hassu, tassu, nassu perustuu pitkälti tarrojen liimailuun, Kiemuraisissa sokkeloissa polkuja piirrellään pyyhittävällä kynällä, jonka ansiosta sivuja voi täyttää uudestaan ja uudestaan.
Olen hiukan huono määrittelemään sopivaa ikää näihin kirjoihin tarttumiselle – sehän riippuu paljon lapsestakin – mutta ehkäpä se olisi jotakin siinä neljän tienoilla. Kiemurat taitavat sopia hiukan tarrapuuhia nuoremmille.
Mutta kannatan, puuhailu miellyttää monia ja viihdyttää useissa tilanteissa.