Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Ville Tietäväisen sarjakuvat ovat ilmestyessään aina tapaus, sen verran omaperäisiä aiheita niissä tavataan käsitellä. Niin tälläkin kertaa, tosin nyt käsikirjoituksesta vastaa Iiro Küttner, jonka kanssa Tietäväinen on aikaisemmin tehnyt Puiden tarinoita -kirjasarjan.
Harvennus kertoo kolmea rinnakkaista tarinaa. 450-luvulla eaa. juutalainen kansa elää muutoksen aikoja. Babylonian orjuus on hajoittanut kansaa ja juutalainen usko alkaa hiljalleen muuttua nykyiseen muotoonsa, hyläten uskon vanhoihin jumaliin kuten Jahven puolisoon Aseraan. Aivan kivuttomasti tämä prosessi ei kuitenkaan suju. Kaikille juutalaisille yhtenäisen Tooran koostaminen tuo kansaa yhteen, mutta prosessi vaatii tekstien rankkaa karsimista. Historiaa uudelleen kirjoittaessa hävitetään myös alkuperäinen tarina Nooan tulvasta, jotta totuus Nooan aikaisista tapahtumista ei säilyisi jälkipolville. Tai ainkin melkein, sillä yksi käärö säilyy lopulta tuholta.
Mikä sitten on totuus? Siihen tutustutaan toisessa kerronnallisessa tasossa, joka sijoittuu kaukaiselle pronssikaudelle noin vuoteen 2 800 eaa. Nooa saa jumalalta, tässä tapauksessa siis Jahven puolisolta, käskyn rakentaa arkkinsa. Tehtävä on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä kaiken maailman logistiset haasteet vaikeuttavat työtä ja projektiin rahansa pistäneet mahtimiehet alkavat hekin vaatia rahoilleen vastinetta. Tarina saa tätä kautta yllättäviä mielleyhtymiä myös nykymaailmaan.
Kolmannessa kerronnallisessa tasossa ollaan nykypäivässä ja seurataan kielitieteilijä Elke Greissin kamppailua löytää kadonnut käärö. Tiedenaisen taistelu totuuden puolesta kohtaa odottamatonta vastarintaa myös omien puolelta, sillä liike-elämän logiikan valloittaessa akateemisen maailman, kaikki tieto ei ole enää yhtä arvokasta.
Paljoa enempää juonesta ei kannata sanoakaan, mutta sanottakoon, että sarjakuvan idea on oikein mainio. Historian ja tiedon merkitys on itsessään mielenkiintoinen teema, mutta se mikä sarjakuvassa toimii erityisesti on itse Nooan tulvan mysteeri. Usein ongelmaksi muodostuu tällainen juonen kannalta se seikka, että matka osoittautuu mielenkiitoisemmaksi kuin itse tarinan lopputulos. Tällä kertaa tämä ei ole ongelmana, vaan totuus Nooan tulvasta on Küttnerilta varsin nokkelasti mietitty. Itse asiassa sen verran nokkelasti, että en ole varma tulkitsinko tarinan kaikilta osin oikein. Ihan hyvä vain, sulattelu pienen hetken aasinhattu päässä sai pohtimaan tarinaa monelta kantilta.
Tästä huolimatta, sarjakuvan luettuani minulla oli sellainen tunne, että pidin ehkä sittenkin enemmän itse tarinan ideasta kuin sen toteutuksesta. Suurin kompastuskivi on nykyaikaan sijoittuva tarinanlanka, en saanut oikein mitään otetta Elke Greissistä ja hänen miesystävästään. Heidän tarinassaan tapahtuu paljon käänteitä mutta vähän liiankin nopeassa tahdissa, erityisesti sarjakuvan alku tuntuu menevän turbovaihteella. Draamaa ei keretä pohjustamaan kunnolla ja sen vuoksi hahmot tuntuvat enemmän välineiltä joiden avulla juonta liikutetaan kohteesta A pisteeseen B. Henkilöinä heistä on vaikea välittää.
Paljon pelastaa kuitenkin Ville Tietäväisen kuvitus, joka on mestarillista kuten yleensä. Tekniikaksi on valittu tällä kertaa rosoinen rasvaliitu, mikä on harvinainen valinta sarjakuvaan. Elävä pinta näyttää komealta ja tuo sarjakuvaan hyvin omanlaisensa tunnelman. Kokonaisuutena Harvennus on varsin omaperäinen sarjakuva, sekä idealtaan että toteutukseltaan. Vaikka sarjakuva ei kenties miellyttänyt kaikilta osiltaan, on tällainen sarjakuva Suomessa sen verran harvinaista herkkua, että teokseen kannattaa kyllä ehdottomasti tutustua.
