Frederic Manning palveli neljä kuukautta ensimmäisessä maailmansodassa Sommessa. Lyhyeksi jäänyt sotilasura tuotti vuosien jälkeen kirjan tästä mielipuolisesta sodasta. Useimmille ensimmäisen maailmansodan kirjoista tullee mieleen Jäähyväiset aseille ja Länsirintamalta ei mitään uutta, mutta vähemmän tunnettu Harva hyvin kuolee ei lainkaan kalpene vertailussa näihin klassikoihin.
Kirjan päähenkilö Bourne on tovereitaan korkeammin koulutettu mies, älykäs tarkkailija. Bournesta haluttaisiin upseeri, mutta tämä pysyy mieluummin sotamiehenä muiden joukossa. Vaihtelua tuo sentään lyhyt palvelus toimistotehtävissä ja siirto viestimieheksi — nämä käänteet seuraavat ilmeisesti Manningin omaa palvelusuraa. Suurin osa kirjasta kertoo tapahtumista taisteluiden välillä. Joukot liikkuvat paikasta toiseen, harjoittelevat ja viettävät vapaa-aikaa.
Sodan uhkaava tunnelma on kuitenkin läsnä ja taisteluihinkin joudutaan. Kirja kertoo tapahtumista sotamiesten ja korpraalien näkökulmasta. Miehet eivät tiedä mistään mitään, valittavat, kiroilevat, pinnaavat, haukkuvat ylempiään… siis ovat perinpohjaisen inhimillisiä. Kirjasta julkaistiin alunperin siistitty laitos, mutta suomennoksessa on jokainen kirosana paikoillaan. Vastineeksi sentään jokainen luku alkaa Shakespeare-sitaatilla.
Harva hyvin kuolee on kauniisti kirjoitettu kirja ja jälleen yksi erinomainen kuva sodan kaikennielevästä turhuudesta.