Iltamyöhällä kesäkuussa 1941 Liettuassa NKVD takoo ovea ja antaa Linan perheelle 20 minuuttia aikaa pakata. Isä on jossain kadoksissa, joten Lina pakataan äitinsä ja pikkuveljensä kanssa kuorma-autoon, kuskataan rautatieasemalle ja pakataan satojen muiden liettualaisten kanssa junanvaunuihin.
Määränpää on tuntematon ja tunnelma ahdistunut, sekava ja pelottava. Kukaan ei tiedä, minne ollaan menossa. Nähdäänkö isää vielä? Lopulta juna pysähtyy. Ollaan kaukana idässä, työleirillä jossain Altai-vuorilla. Alkaa loputon raataminen ilman ruokaa, ankarissa oloissa.
Harmaata valoa on synkkä kirja, joka kuitenkin etenee nopeasti, eikä takerru liikaa julmuuksiin. Syy tälle selvisi minulle vasta jälkeenpäin: kirja on nuortenkirja. Niinpä se on helppolukuinen, kohtelee nuoria päähenkilöitään olosuhteisiin nähden melko nätisti, eikä kuvaile raakuuksia yksityiskohtaisesti tai seksuaalista väkivaltaa ollenkaan.
Liikuttava Linan kohtalo kuitenkin on. Neuvostoliiton puhdistukset Balttian maissa olivat julmaa työtä. Nämäkin vangit ajattelevat, että kunhan muille paljastuu, mitä Neuvostoliitto on tehnyt, heidät kyllä pelastetaan – mutta entä jos ei koskaan selviä? Selviääkö työleiriltä hengissä, pääseekö koskaan takaisin Liettuaan? Jos pääsee, mitä siellä odottaa?
Harmaata valoa on kirja, jolla on selvä motivaatio: kertoa, millaisia kohtaloita Liettuassa Neuvostoliiton sorron alla koettiin. Siinä se onnistuu hyvin.