Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Stephanie St. Clair jäi elävästi mieleen Historian jännät naiset -kirjasta. Harlemin kuningattarena tunnettu rikollisjohtaja oli ristiriitojen nainen. Hän pyöritti laitonta rahapelitoimintaa Harlemissa, taisteli muita mafiapomoja vastaan ja samalla puolusti Harlemin afroamerikkalaista yhteisöä korruptoituneilta poliiseilta ja muilta rikollisilta, kuin Robin Hood ikään. Tähän kun vielä yhdistää St. Clairin dramaattisen kauneuden ja hämärän menneisyyden Pariisissa ja Karibialla, niin nainen on kuin luotu joksikin jännityskirjallisuuden vaaralliseksi sankarittareksi.
St. Clairista on julkaistu viime aikoina pari sarjakuvaa, joista ensimmäisenä lukulistalle osui Mikaëlin Harlem. Mikaëlin lähtökohtana on vuosi 1931, jolloin alkoivat St. Clairin rikollisen elämän kovimmat haasteet. Gangsteri Dutch Schultz pyrkii apajille, eivätkä miehen keinot ole hellät. Samaan aikaan myös mafioso Charlie “Lucky” Luciano haistaa tilaisuuden ja alkaa painaa päälle. Kun poliisi ja St. Clairin viholliset löytävät yhteisen sävelen, alkaa köysi tosissaan kiristää kurkulla.
Mikaël onnistuu luomaan St. Clairista kiinnostavan hahmon, mihin ei toki paljoa vaadita kun kerran todellisesta henkilöstä puhutaan. Silti, historia jättää paljon tulkinnanvaraa. St. Clairin menneisyys oli jo aikanaan ihmettelyn aihe. Mikaël ei yritä antaa varmoja vastauksia, vaan pikemminkin välähdyksiä menneisyydestä, jotka valoittavat kuinka St. Clairista tuli sellainen kuin tuli. Mikään yksiselitteinen sankari sarjakuvan nainen ei ole, vaikka hänet enimmäkseen esitetäänkin positiivisessa valossa.
Jotta musta nainen voi päästä rikollismaailman huipulle vaaditaan järkähtämättämyyttä ja kovuutta, ja näitä ominaisuuksia St. Clairilta löytyy – ja ne ovat myös hänen akilleen kantapäänsä, joista hän maksaa kovan hinnan. Sarjakuvan huipentuma on tiivistunnelmainen ja verinen, ja vaikka tapahtuma nähtävästi onkin fiktiivinen niin kerronnallisena ratkaisuna se toimii hienosti sillä se rakentaa hahmolle uskottavan kehityskaaren, ja paljastaa rikollispomosta myös hieman odottamattoman puolen.
Sarjakuvasta löytyy muitakin kiinnostavia henkilöitä. Erityisen mieleenjäävä on Ellsworth “Bumby” Johnson, jota voi melkein pitää sarjakuvan toisena päähenkilönä. Johnson on St. Clairin rikollisorganisaation toinen käsi ja myös hänen rakastajansa, joskin St. Clair tekee selväksi, että suhde on vain fyysinen. Tästä tulee hahmojen välille kiinnostava jännite, sillä selvää on, että Johnsonin tunteet eivät ole aivan yhtä yksituumaiset.
Henkilökuvana sarjakuva tuntuu miellyttävän uskottavalta, vaikka kaikilta osin tapahtumat eivät totta olekaan. Erityisesti ajankuvana Harlem vakuuttaa. Mustien, ja varsinkin mustien naisten kokemukset 30-luvun New Yorkissa nousevat esiin. Naisia sorrettiin kuten mustia miehiäkin, mutta he olivat myös seksuaalisen halun kohteita, eräänlaisia kiellettyjä hedelmiä. Rotujen väliset liitothan olivat useimmissa osavaltioissa kiellettyjä vielä 1900-luvun puoliväliin saakka. Naisille seuraukset tällaisista suhteista saattoi olla karut.
Rotusorto linkittyy olennaisesti myös St. Clairin rikollispuuhiin, sillä hänen pyörittämänsä rahapelitoiminta toimi tapana kierrättää rahaa yhteisössä aikana, jolloin pankit eivät hyväksyneet mustia asiakkaita. Niin sanottu “numbers racket” toimi epävirallisena taloudellisena järjestelmänä, jossa yhteisön jäsenet saattoivat sijoittaa pieniä rahasummia päivittäisiin numeropeleihin. Vaikka kyseessä oli uhkapeli, se loi myös työpaikkoja ja auttoi ylläpitämään paikallista taloutta. Järjestelmä oli yksi harvoista tavoista, joilla afroamerikkalaiset saattoivat tuolloin kerryttää vaurautta tai saada lainaa.
Harlem on siis varsin kiinnostava tapaus, ainakin lukijoille joita innostaa historia. Tarinaan eläytymistä auttaa Mikaëlin tarkka kynänjälki, yksityiskohtainen kuvitus on erityisesti miljöön osalta upeaa katsottavaa. Mikään aivan täydellinen onnistuminen Harlem ei kuitenkaan ole. Loppu tuntuu hieman ponnettomalta päähenkilön osalta: henkilökohtaisia menetyksiä koetaan, mutta hahmon reaktio ja tarinan loppu jätetään ikään kuin auki. Lienee makukysymys toimiiko ratkaisu vai ei. Harlem on joka tapauksessa ihan mukiinmenevä tarina, jota voi suositella kaikille gangsteritarinoiden ystäville.
