Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Näitä huumaavista-aineista ja vankilasta selviytymistarinoita on viime vuosina ilmestynyt roppakaupalla, vaan eipä näihin kyllästy: onnellisia loppuja on mukavampi lukea kuin onnettomia.
Suomen vahvin mies -kilpailun kolmesti voittanut vuonna 1979 syntynyt Mika Törrö kertoo lastenkoti-koulukoti-vankilakierretarinan itsestään – täysin hunningolle ajautuneesta 2-metrisestä, 180-kiloisesta kaverista, joka teki täyskäännöksen viime tipassa.
Vuonna 2016 Pyhäselän vankilan matkasellissä viimeisimmän tuomionsa saanut mies on kypsynyt kaikkeen:
”Ajattelin, että tässäkö tämä elämä nyt oli.”
Häpeä hirmuinen ja suoranainen vitutus valtasivat mielen. Oli muutoksen aika.
Niinpä ’jätesäkki kainalossa siviiliin ja kohta takaisin’ -elämä tuli päätökseen ja päihdekuntoutussyhteisö-Helpin avulla kaikki muuttui. Kaikki entinen roska sullottiin kuvainnollisesti siihen jätesäkkiin.
Laitostumisesta oli työlästä irrottautua. Nyt piti omin päin ’kaitsijoiden’ jelppaamana selviytyä eteenpäin. Oikea suunta, toipumispolku, oli kuitenkin löytynyt. Vertaistuen avulla eteenpäin. Vetäjät olivat entisiä narkkareita ja alkoholisteja. Neuvot upposivat kalloon, kun päätä ei silitelty.
Helpin sielun Make Tiitisen personal trainer Ilkka Kinnunen on Maailman voimamies -kilpailija ja tv-gladiaattori Barbaari; hän huomasi Mikassa hyvän aihion voimamieskisailijaksi.
Mutta mutta: laaditun voimaharjoitusohjelman jälkeen Mika odotti, että asiat rullaisivat toisten toimesta eteenpäin. Itse ei tarvitsisi odottaa kuin valmista, niin kuin laitoselämässä oli tottunut. Mitään ei kuulunut.
”Ryhdistäydyin viimein marraskuussa 2016 ja soitin Ilkalle. Löimme lukkoon päätöksen osallistua kisaan vappuna 2017 Jyväskylän Power Weekendissä ja heti sen jälkeen Suomen vahvin mies -kilpailuissa.”
Siitä homma lähti käyntiin ja asiat ovat tällä hetkellä mallillaan. On reissattu pitkin maailmaa ja vältetty pahimmat karikot, joita kilpailujen oheisbanketit ja bailut tarjoavat.
Ja kuten alussa sanoin: onnellisia tarinoita, narratiiveja heh, on kivempi lukea kuin onnettomia. Mikan tarina tosin vielä jatkuu – miltäpä kuulostaisi maailman vahvin -titteli?
Ja mikä parasta, vuosikymmeniä pojastaan huolta kantanut äiti on saanut rauhan ja helpotuksen omaan elämäänsä oman pojan tasaantumisen myötä:
”Äiti myös nuoreni ulkoisesti ainakin 20 vuotta ensimmäisen parantumisvuoteni aikana.”
PS.
Mikan ja äidin haastattelu Sportliv-ohjelmassa:
