Helsingin Kumpulaa ja Toukolaa ravistelee kymmenien tuhopolttojen aalto. Vanhempi konstaapeli Timo Harjunpää nimitetään auttamaan rikospoliisin palo-osastoa. Harjunpää on vastahakoinen, sillä hänen oli tarkoitus päästä mahdollisimman pian ja joustavasti lomalle perheenlisäyksen johdosta, mutta poliisijohtajan vihjaus mahdollisuudesta päällystökurssille jutun ratkettua päättää asian Harjunpään puolesta. Juttu on vaikea, sillä johtolankoja rikospaikoilta ei juurikaan löydy, osin tuhopolttajan taitavuuden, mutta osin myös poliisitutkinnan huolimattomuuden vuoksi.
Toisena tarinalinjana kulkee tuhopolttajan oma tarina. Pyromaanin nimi on Tapani. Hän asuu äitinsä kanssa ja rakentelee pienoismalleja. Hänellä ei ole ystäviä, eikä oikein ketään muutenkaan. Sen sijaan hän on kiinnostunut ihmisistä ja heidän tarkkailemisestaan. Ja tietenkin tulesta. Kohtaavatko Harjunpää ja Tapani, ja jos kohtaavat, niin missä ja miten?
Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää-dekkarit ovat kuluneet jo pian neljä vuosikymmentä yhä uusien lukijoiden käsissä. Mikä niissä kiinnostaa? Harjunpää on hieno hahmo — oikea, tunteva, empaattinen, aito ihminen poliisin kuoressa. Hän kantaa huolta siitä, mitä hänen asiakkailleen tapahtuu. Harjunpäähän on helppo samastua. Toisaalta Joensuu tuntee poliisin työn ja toimintamallit. Asiantuntijuus paistaa itsevarmana tarinankuljetuksena. Joensuun suomi on vivahteikasta, epätavallisenkin kaunista ja taiteellista genressään.
Vuonna 2011 kuollut Matti Yrjänä Joensuu oli kotimaisen rikoskirjallisuuden suurimpia nimiä, omaperäinen ja ihmisläheinen ääni. Jo pelkästään siksi Harjunpää ja pyromaani liittyy ylpeänä ja itseoikeutettuna jäsenenä Kirjavinkkien Rikoksen ABC -sarjaan. Suosittelen lämmöllä.