Mikaelin isä on poliisi, vanha ja väsynyt Nils Bergman, joka ei kaihda koviakaan otteita teinipoikansa kotikasvatuksessa. Vyönsolki tulee tutuksi pahanteosta kärähtäneelle pojalle. Leo on pari vuotta vanhempi Kontulan kovanaama, joka houkuttelee Mikaelin mukaansa etsimään säpinää päihteistä ja väkivallasta. Huonostihan siinä käy.
Matti Yrjänä Joensuun Harjunpää ja poliisin poika on traaginen tarina lasten ja nuorten kasvattamisen vaikeudesta. Päähenkilö ylikonstaapeli Harjunpää potee kahden pienen tytön isänä huonoa omaatuntoa perheen laiminlyömisestä selvitellessään niin ikään laiminlyötyjen nuorten sortumista väkivaltakierteeseen. Rikkinäiset perheet, vaimojen ja lasten hakkaamiset, varastelut ja huoraamiset ovat Harjunpään työssä valitettavaa arkipäivää. Syvämietteinen poliisi tuntee taas kerran kuolevansa vähän lisää sisältä.
Ja juuri vakavuudessa onkin Joensuun tarinoiden paras puoli. Harjunpää ja poliisin poika ei hetkeäkään ihannoi väkivaltaa eikä rötöstelyä, muttei myöskään tee poliisin roolista erityisen hohdokasta. Sen sijaan Joensuu kirjoittaa rikollisen ja poliisin mielen liikkeistä. Synkkää psykologiaa, vahvaa empatiaa.
Harjunpää ja poliisin poika on surullinen tarina, mutta niin hienosti kirjoitettu, että sen ahmaisee lähes kerralla. Suosittelen!