Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Timo Sandberg palaa Häränsilmä-dekkarissaan Mustamäki-kirjan tapahtumapaikoille, ja tutut henkilötkin ovat mukana: etsiväkonstaapeli Otso Kekki ja hänen venäläissyntyinen naisystävänsä Vera. Eletään edelleen 1920-lukua. Kansalaissodan haavat ovat vielä tuoreita ja kieltolaki voimassa. Pirturatsiat joutuvat kuitenkin vähäksi aikaa sivuun Kekin mielestä, kun kaupungissa tapahtuu lyhyen ajan sisällä kaksi poliisimurhaa, joiden vaikuttimiksi epäillään kansalaissodan jälkeisiä kaunoja.
Samaan aikaan Lahden työväestöä kuohuttavat työnantajien yritykset nujertaa ammattiyhdistysliikettä: metallialalle on julistettu työsulku, jotta epäilyttävät ainekset saataisiin karsittua tehtaista. Onneksi työtä tulee yllättävältä taholta, kun kaupunkiin aletaan saksalaisjohdossa rakentaa mieliä hämmentävää uutuutta eli Suomen ensimmäisiä radiomastoja, ja saksalaiset hyväksyvät kaikki ammattitaitoiset miehet työmaalleen ja maksavat ihan kohtalaista palkkaakin. Murhat eivät vain ota ratketakseen, vaikka Kekillä on apunaan Helsingistä kurssilla opittua rikospaikkatutkimusta ja jopa sormenjälkien ottoa ja vertailua.
Häränsilmä pitää sisällään paljon samoja ominaisuuksia kuin Mustamäki. Mielestäni rikosjuoni ratkaisuineen ei ole tämänkään kirjan parasta antia, vaan sen muodostavat henkilöiden ja erityisesti aikakauden kuvaus. Kansalaissodan jälkeisiä vaikeita tunteita on kuvattu varsin tasapuolisesti ja pieteetillä. Lukuisat ilmiöt ja yksityiskohdat elävöittävät ajankuvaa: on kieltolakirikkomuksia, ludesotaa ja elävien kuvien tuloa kaupunkiin. Kerronta soljuu tyylikkäästi ja uskoakseni ilman suurempia asiavirheitäkään, mitä nyt kerran Kekin nimi on kiepsahtanut Sandbergin muista dekkareista tutuksi Heittolaksi…
Hyvin kiinnostava kirja tämä joka tapauksessa on, ja kun kerran Mustamäki voitti viime vuonna dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon, ovat Sandbergin kertojanlahjat laajemmaltikin tunnustetut.
