Annukka Salama lopettaa Faunoidit-trilogian pamauksella. Edellinen osa Piraijakuiskaaja päättyi jännittäviin käänteisiin, joista on hyvä jatkaa. Vaikka laajempi tarina kertookin Unnasta ja Rufuksesta, nyt pääosaan pääsee harakka Joone.
Vikke joutuu vaikeuksiin: baari-illan jälkeen pokatut naiset osoittautuvat kohtalokkaiksi, eikä Vikke ole aamuun mennessä palannut kotiin. Se on niin poikkeuksellista, että kaverit hätääntyvät heti. Pahimmat epäilykset osoittautuvat tosiksi: Vikke on viety Venoriin, faunoidien metsästäjien salaiseen kaupunkiin. Sieltä ei kukaan faunoidi ole koskaan palannut.
No, Vikellä on kavereita, jotka eivät moisesta välitä, vaan hankkiutuvat Venoriin pelastamaan Vikkeä. Vaan Joonepa joutuu Venorissa heti taskuvarkaan uhriksi ja eroon ystävistään. Joone saa onneksi seurakseen Ivarin, metsästäjän, joka auttaa Joonea ja miesten välillä on niin tulenpalavaa kemiaa, että kirja alkaa suorastaan poltella sormissa. Kielletyllä rakkaudella faunoidin ja metsästäjän välillä hekumoidaan Harakanloukussa estoitta.
Viken pelastusoperaatio on vauhdikas tempaus, jossa riittää käänteitä ja vaarallisia tilanteita – ovathan ystävykset kaupungissa, joka on täynnä faunoidien pahimpia vihollisia, suojanaan vain omat faunoidinvaistonsa ja naamiona kameleonttiriipukset.
Harakanloukku on mainio lopetus oivalliselle nuortenkirjatrilogialle. Toivottavasti Salama palaa vielä faunoidien pariin, kyllä näitä enemmänkin lukisi.