Kirsikka Myllyrinne muutti perheineen Kyproksen tasavaltaan kesällä 2015 miehensä työn perässä. Hänen kirjansa Happamat sitruunat kertoo noista Välimeren elämään kotiutumisen ja sopeutumisen vuosista 2015-2020. Aina siitä alkaen, kun elokuun 40 asteen helle iskee vastaan Pafoksen lentokentällä. Vaikka kyseessä on Välimeren kolmanneksi suurin saari, muuttajia on vastassa pieni maa. Erityistä on myös Kyproksen jako kahtia kreikkalaiseen ja turkkilaiseen osaan, joiden välistä suhdetta konfliktit koettelevat vaihtelevalla volyymilla.
Lomalaisen unelmasaarella eletään myös arkea. Myllyrinne kuvaa osuvasti jokapäiväisiä haasteita. Kuumuuteen on vaikea tottua. Päivän paahde verottaa voimia ja vaikeuttaa Suomessa rakkaaksi tullutta harrastusta – juoksemista. Kun kyproslaisista jo kävely kauppaan on outoa – hyötyliikunta on ilmeisen tuntematon käsite – niin juoksemisesta saakin jo takuuvarmasti oudon leiman otsaansa. Voisi ajatella, että eksoottisuus kiehtoo molemmin puolin ja herättää uteliaisuutta. Kuitenkin perhekeskeiset kyproslaiset tuntuvat viihtyvän mieluimmin omissa piireissään, ainakin kunnes kommunikointi onnistuu edes ontuvasti kreikaksi. Mutta maassa maan tavalla; omia hermojaan säästääkseen on rukattava suomalaisen säntillistä aikakäsitystä ja auton ratissa omaksuttava astetta luovempi käsitys liikennesäännöistä. Jos on haasteita, niin on vastaavasti itsensä voittamista ja onnistumisen riemuakin!
Happamat sitruunat on mukaansatempaava kurkistus ulkosuomalaisuuteen Kyproksella. Erityisen hienosti Myllyrinne kuvaa omaa sopeutumistaan uuteen elämään, ulkopuolisuuden tunteitaan ja koti-ikäväänsä. Perheen arki on etusijalla, Kypros-tietoutta ja historiaa annostellaan sopivasti lukijaa vuosiluvuilla rasittamatta. Kirja tarjoaa paljon tietoa ulkomaankomennukselle lähtijälle, mutta kyllä tätä voi lämpimästi suositella niin nojatuolimatkaajille ja kuin Välimeren loma-aurinkoon kaipaavillekin.