Vesa viihtyy yksin ääniensä kanssa; hän on pienestä asti nauhoittanut muiden puhetta kuten Jukka-enokin. Päivätyökseen hän on toimistotöissä, joissa ei välttämättä viihdy… erilaisista syistä, mutta toimeentulo on taattu. Kun hän eräänä baari-iltana tapaa elämänsä naisen, Ennan, koko maailma tuntuu muuttuvan. Se todellakin muuttuu, sillä Enna Vimma on nimensä veroinen.
Seurustelu Ennan kanssa on varsin moniulotteista ja joskus vaativaakin. Kun Vesalle selviää, että Ennalla on Ehlers-Danlosin oireyhtymä, joka rajoittaa tämän liikkumista entistä enemmän sekä tuottaa kipuja ja vaikeuttaa elämää muutenkin, ei se nuorta miestä suhteesta pois pelota. Hän haluaa hoivata Ennaa, työntää tätä pyörätuolissa, jos on tarpeen sekä olla läsnä. Enna puolestaan on suorastaan raivokkaan luova multimediataiteilija, joka juuri on saanut apurahan. Hän onkin järjestämässä näyttelyä sekä avajaisia, jotka tosin jäävät kokonaan Vesan sekä Ennan siskon hoidettavaksi. Sisko Emilia oli tanssija, joka harrasti laskuvarjohyppyjä. Nyt hän rakastaa leipomista ja myy tuotteitaan kerätäkseen yhdessä muiden kanssa rahaa byrokratian rattaisiin sotkeutuneiden auttamiseksi. Muffinseilla onkin tärkeä osuus kirjassa ja niiden ohjekin on onneksi sopivasti ujutettu mukaan.
Vesa kipuilee elämässään tavallisen perheen tavallisen elämän kanssa ja muistelee välillä entistäkin tyttöystäväänsä. Kun Jukka-eno kuolee ja jättää hänelle perinnöksi ison läjän äänitettyjä kasetteja, hän saa uuden näkökulman enonkin elämään. Perhe ei tietenkään muutu: vanhemmat ihmettelevät Ennan vegaaniutta ja tämän taiteilijan uraa. Sisko Kristiina näyttää varautuneelta, mutta itse tatuoijana ja aromaterapeuttina osaa ehkä arvostaa muuta perhettä enemmän Ennan räiskyvää ja sanavalmista olemusta.
Tekijän kolmas vammaisromaani, kuten hän itse näitä nimittää, on trilogian viimeinen ja jatkaa linjaa esittelemällä päähenkilön, jolla on harvinaisempi sairaus. Enna on todellakin aktiivinen, hänen maailmansa ja taiteensa on kuvattu niin mielenkiintoisesti sekä visuaalisesti, että haluaisi mennä heti katsomaan kuvatun näyttelyn. Vesan ulkopuolisuus ja irrallisuus sekä toisaalta tutustuminen Ennaan sekä tämän ystäviin on kuvattu myös erittäin hyvin. Tuntuu, että kirja ei riitä kaiken kertomiseen ja kirjoittaja onkin omalla tavallaan melko lyhytsanainen. Toisaalta mukana on äärimmäisen tarkkoja heittoja esimerkiksi viranomaistahoille sekä pieniä nälväisyjä vakiintuneen vammaissektorin suuntaan – mikäli en nyt ole väärin ymmärtänyt.
Itse pidin tästä kirjasta jälleen paljon ja tulin lukeneeksi sen kahteen kertaan, koska arvostelu oli todella vaikea laatia paljastamatta liikaa sisällöstä. Suosittelen tätä – sekä samalla myös koko trilogiaa – kaikille, joilla on jokin sairaus tai este, ei siis välttämättä edes juuri romaaneissa kuvattu. Kirjat sopivat erittäin hyvin myös läheisille sekä tietysti vertaistueksi. Ironinen ja vammoja sekä sairauksia pelkäämätön ote tuo kirjat lähelle jokaista ajattelevaa ja tuntevaa ihmistä. Jostakin syystä toivoisin myös byrokratian edustajien lukevan nämä ihan ajatuksella. Kun kirjoittajalla lisäksi on paljon tietoa eri sairauksista ja hän tuo sen julki hyvin luettavassa muodossa, on näitä ilo lukea ja suositella kaikille muillekin.