Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
”Häpiäisit ees” oli tuttu lause, kun olin lapsi. Muistan miettineeni sitä, että mitä se on ja kerran sitten kysyin, että mitä se on? Häpeisin, jos tietäisin, miten se tehdään. ”-Ei ees osaa hävetä!”
Niinpä. Olen sittemmin sen oppinut ja hävennyt yhtä sun toista, mutta myös ollut häpeämättä.
Tämä kirja kiinnosti todella paljon, että miksi kaiken aikaa hävettää? Miksi pitää hävetä? Ymmärrän toki, että on asioita, joita kannattaakin hävetä, mutta entäs sitten ne jutut, joita ei tarvitse? Tuntuu, että suurin osa asioista, mitä ihmiset ylipäätään häpeävät, ovat ihan turhia. Onko se häpeäminen iskostettu meihin niin, että on vaan hävettävä?
Luulin aluksi, että tämä kirja kertoo vain siitä häpeästä, häpeämisestä, miksi hävettää ja mistä se juontaa, mutta ehei. Kuka häpeää ja miksi. Se olenkin minä, lukija, joka joutuu luokille ja osallistumaan, mikä minua hävettää, joskus, nyt ja ehkä tulevaisuudessa.
Inka Nousiainen on ollut melko lailla asian ytimessä, kun on tämän kirjan tehnyt, sillä vaikka siinä ei olekaan paljon tekstiä, niin jokainen sana painuu mieleen ja ravistelee. Joka sivulla on aihe ja siihen liittyvä kysymys ja tilaa vastata. Suorastaan jännitti avata seuraava sivu, että mitä sieltä tulee ja mihin minun on ryhdyttävä.
En olisi ikinä voinut kuvitellakaan sellaista määrää häpeän aiheita, mitä tämä kirja marssittaa esiin. Joka ikinen asia, aihe ja siihen liittyvä kysymys on melkoisen itsetutkiskelun paikka. Voisin jopa ajatella, että hyvä sellainen. Onko se jatkuva häpeäminen myös sitä, että on huono itsetunto ja sekin iskostettu jo ajoissa?
Voisin suositella tätä kirjaa lähes kaikille, edes luettavaksi, mutta lahjaksi niille, joille sen täyttäminen voisi olla hieno juttu. Itse annan kirjan lahjaksi tärkeälle, nuorelle ihmiselle.
