Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Eipä taitane ainakaan länsimainen pallonpuoliskomme montaakaan sellaista ihmisoliota pinnallaan kantaa, joka olisi onnistunut kulkemaan kovinkaan pitkälle elonpäivissään yhden yhteenkään Hans Christian Andersenin ikiaikaisista saduista törmäämättä. Ne ovat kaikkialla: kirjoissa, elokuvissa ja näytelmissä, yhä uudelleen ja uudelleen, mitä erilaisimpina versioina.
Vuonna 1875 kuollut Andersen kirjoitti yli 160 satua, jotka ovat syntymästään lähtien keränneet ympärilleen haltioituneita kuuntelijoita, niin lapsia kuin aikuisiakin. Oli vain yksi, joka halveksi näitä lumoavia satuja, Andersen itse. Hän kirjoitti myös runoja, romaaneja sekä näytelmiä ja halusi tulla tunnetuksi juuri näiden tekijänä, ei satujensa kautta. Tai oikeammin hän ei pitänyt siitä, että hänen satujaan pidettiin lastensatuina. Niin tai näin, niitä hän kuitenkin kirjoitti edelleen. Ja niistä me hänet tunnemme.
Siitä kuinka ”lapsellisia” nuo sadut tosiaan ovatkaan voidaan olla montaa mieltä. Osa Andersenin aidoista saduista on nimittäin sangen raakaakin luettavaa. Andersen itse luokitteli satunsa yliluonnollisia elementtejä sisältäviin satuihin sekä niitä sisältämättömiin kertomuksiin tai tarinoihin. Hänen ajatuksenaan oli satujen sopivuus kaikenikäisille.
Nyt käsillä oleva kokoelma sisältää kahdeksan satua, suurin osa niistä sieltä kuuluisimmasta päästä. Pieni merenneito, Keisarin uudet vaatteet, Prinsessa ja herne, Ruma ankanpoikanen sekä Lumikuningatar olivat itselleni näistä tuttuja, Kuusen tarina, Satakieli ja Vakaa tinasotilas tuntemattomia – tosin nimituttuja nekin. Teoksen loppuun on lisätty lapsiystävällinen, yhden sivun mittainen elämäkerta, ”Satusedän tarina”. Ja lapsiystävällinen teos on muutenkin uudelleen kerrottuine sanankäänteineen sekä suurine kuvituksineen. Saduista jokaisella on oma kuvittajansa, joka mielestäni tuo hienosti esille niiden erilaisia maailmoja, sitä Andersenin peräänkuuluttamaa satujen ja kertomusten eroa.
Siis oiva kokoelma kaikin puolin, jota voin suositella niin lasten ja aikuisten yhteisiin lukuhetkiin kuin lukutaitoisille lapsille omaksikin iloksi. Ja lukeehan näitä aikuinenkin itsekseen, vaikka vertailun vuoksi niiden aitojen ”kauhuandersenien” rinnalla.
