Osta kirja itsellesi
(Kirjavinkit.fi saa komission linkkien kautta tekemistäsi ostoksista.)
Maija Haavisto käsittelee kirjassaan sairauksia, jotka ovat useimmiten huonosti tunnettuja, vaikea tunnistaa, usein väärin diagnosoituja, kysymyksenalaisia tai muuten väärinymmärrettyjä. Osa näistä on melko yleisiä ja periaatteessa lääkärienkin hyvin tuntemia, mutta silti ne saatetaan diagnosoida väärin, osa on myös alidiagnosoituja. Joistakin taas kaikki lääkäritkään eivät ole kuulleet.
Kirja on informatiivinen, asiallinen ja välillä lievästi kriittinenkin tietopaketti sairauksista, niiden oireista, mahdollisista syistä, diagnooseista sekä erilaisista hoidoista. Haavisto pysyy kuitenkin objektiivisena ja tuo eri vaihtoehtoja esiin kiihkottomasti ja runsaalla tutkimustiedolla lisättynä. Kirja on jaettu osiin edellämainitun jaottelun mukaisesti, joten sitä on helppo seurata. Kirja todellakin kannattaa lukea aivan alusta lähtien, vaikka etsisikin jotakin tiettyä sairautta.
Haavisto käsittelee mainiosti alussa oireita, jotka saattavat esiintyä tietyissä sairauksissa, mutta luokitellaan helposti esimerkiksi masennukseksi tai muuksi psyyken sairaudeksi. En tarkoita tässä sitä, etteikö masennus sinänsä olisi vaikea sairaus ja tila, vaan sitä, että monet elimellisetkin sairaudet oireilevat myös masennuksen kriteereillä joskin yleensä hieman lievempinä. Vaikka useilla sairauksilla onkin jo ICD-10 -koodinsa, ei niitä kuitenkaan yleisesti tunnusteta vakaviksi ja elämää vaikeuttaviksi pitkäaikaissairauksiksi ja tekijäkin mainitsee tässä niin kutsutut ”roskakoridiagnoosit.”
Erityisen kiinnostavia asioita löytyy muun muassa osiosta sairauksien mahdollisista syistä, jossa on käsitelty paljon erilaisten infektioiden vaikutusta myöhempiin sairauksiin sekä bakteerien ja mikrobien asemaa näiden synnyssä. Hoidoissa on käsitelty perinteisen lääkehoidon lisäksi kiihkoilematta myös erilaisia vaihtoehtoisia hoitomuotoja sekä esitelty myös todella erikoisia terapioita (muun muassa loisterapia). Kirjoittaja huomauttaa myös luontaistuotteista ja muista ilman reseptiä mahdollisesti saatavista tuotteista täsmälleen oikein, että mitään ei pitäisi alkaa käyttää keskustelematta asiasta oman lääkärinsä kanssa. Jotkut vaarattomalta tuntuvat luontaistuotteetkin saattavat jonkin tietyn tarpeellisen lääkityksen kanssa aiheuttaa jopa hengenvaarallisia tilanteita! Itseäni kiinnosti myös ravitsemuksellisen hoidon käyttö: tästähän on käyty paljonkin keskustelua eri sairauksien yhteydessä aivan viime aikoinakin.
Monen sairauden oireet ovat hyvinkin samankaltaisia, joten diagnoosin teko usein viivästyy ja jos oikea diagnoosi lopulta varmistuu, sen saaminen saattaa kestää jopa 10–20 vuotta. Diagnoosin jälkeen onkin edessä sitten oikean ja sopivan hoidon etsintä, joka on toisinaan melkoista arpapeliä. Useita käyntejä eri alojen lääkäreillä, jotka yleensä tulkitsevat varsin ahtaasti oman koulutuksensa perusteella potilaan sairauskertomusta. Usein sairaat ovatkin etsineet itse yksityiseltä sektorilta lääkärin, jolla käyvät vakituisesti ja joka tuntee heidät, heidän sairautensa sekä sen erityispiirteet, mahdollisesti sopivan hoidon ja jopa käyvän lääkityksen.
Hankala potilas vai hankala sairaus on yleistajuinen esitys, todella mielenkiintoinen ja poikkeavakin lajissaan. Asiat on luokiteltu järjestelmällisesti ja viitteet sekä lähdetiedot ovat kohdallaan, josta aina voi olla iloinen. Ainut, mitä itse kaipasin, olisi ollut ehkä sairauksien kirjaaminen esille jo sisällysluetteloon haun helpottamiseksi. Suosittelisin tätä tietoiskua ehdottomasti ainakin kaikille terveydenhuollon alalla työskenteleville, itse oudoista oireyhtymistä kärsiville tai jo diagnoosin saaneille sekä heidän läheisilleen. Lisäksi toivoisin, että tämän kirjan lukisi myös työpaikan henkilöstöhallinnosta vastaava, joka yleensä on läheisissä tekemisissä työpaikkaterveydenhuollon kanssa. Esille voi tulla aika yllättäviäkin asioita, mikäli esimerkiksi oireyhtymiä ja niiden kuvauksia lukee ennakkoluulottomasti sijoittaen ne toimintaympäristöön ja tulkitsee vielä lukemansa oikein henkilöstön hyvinvointia ajatellen.