1918‒1941 Suomessa toimi useita Iso-Britannian tiedustelupalvelun Secret Intelligence Servicen (SIS) agentteja. Agenttien tehtävänä oli hankkia tiedustelutietoa Neuvostoliitosta. Suomen maantieteellinen asema oli ihanteellinen tiedustelutoiminnan kannalta, ja pian Helsinki vilisi brittivakoojia, jotka käyttivät passitoimistoja tiedustelukeskusten kulisseina.
Iso-Britannian SIS oli aina harjoittanut tiedustelutoimintaa, mutta vuonna 1918 Iso-Britannian ja Neuvostoliiton välit kiristyivät. Bolševikit alkoivat vainota brittejä kaikkialla Neuvostoliiton alueella. Brittien ja suomalaisten suhteet lämpenivät, vaikka aluksi britit kokivat Suomen suuntautuvan Saksaan. Yhteinen vihollinen, bolševikit, kuitenkin sai britit ja suomalaiset tekemään yhteistyötä jopa siinä määrin, että Iso-Britannia lähetti vuonna 1919 Suomeen sotilaslähetystön. Sen toiminta herätti ristiriitaisia tunteita maan johdossa. Vaikka SIS olikin Suomessa tarkkailemassa bolševikkeja, se piti silmällä myös Suomen sisäisiä tapahtumia. Varsinkin Mannerheimin liikkeitä seurattiin.
SIS:n toimintaa maailmansotien välillä tahraa operaatio Trusti, joka alkoi vuonna 1921. Operaatioon osallistuneet jäsenet kykenivät työskentelemään Neuvosto-Venäjällä ja hankkimaan luotettaviksi katsottua tietoa. Operaatio Trustista tuli yksi brittien tärkeimmistä tietolähteistä. Valitettavasti se oli kuitenkin venäläisten kehittämä järjestö, joka soluttautui useisiin vallankumouksellisiin järjestöihin. SIS oli ollut liian sinisilmäinen.
1930-luvun alussa brittitiedustelu oli rahapulassa, ja se pakotti SIS:n kekseliäisyyteen. Tiedustelua piti jatkaa, mutta SIS tarvitsi kulissit, joiden turvin sitä voitaisiin harjoittaa. Isoa osaa näytteli vuonna 1926 perustettu Suomalais-Englantilainen Yhdistys, johon kuului suomalaisia johtohahmoja ja brittiläisiä emigrantteja. Vuonna 1931 perustettiin lisäksi Suomalais-Englantilainen Kauppayhdistys. SIS käytti myös hyväkseen brittiyhtiöitä kuten Shelliä.
1930-luvun lopulla ilmapiiri kiristyi kaikkialla, ja sodan uhka alkoi muuttua todeksi. Britit vahtivat Saksan toimia Suomessa ja pyrkivät estämään ne. Kun talvisota syntyi, SIS:n toiminta osoittautui pelättyä tehottomammaksi, ja SIS alkoi hyödyntää kokeneiden, Suomen jo tuntevien agenttien tietämystä. Eräs erikoisimmista talvisotaan ja SIS:n toimintaan liittyvistä seikoista oli Lontoossa perustettu Suomen avun toimisto ja vapaaehtoisista ulkomaalaisista koottu Osasto Sisu. Molemmat olivat sidoksissa brittitiedusteluun. Brittien virallinen ja varsinkin epävirallinen myötätunto oli Suomen puolella aina vuoteen 1941 asti, jolloin Iso-Britannia julisti sodan Suomelle. Sen jälkeen Suomeen jäi vain muutamia brittiagentteja. Epävirallisesti yhteyksiä pidettiin yllä tietysti vielä vuoden 1941 jälkeenkin.
Juho Kotakallion kirja Hänen majesteettinsa agentit on tarkan taustatyön ja kiinnostavan aiheensa ansiosta vahva tietokirja Suomessa tapahtuneesta tiedustelutoiminnasta. Toivottavasti Kotakallio jatkaa aiheen parissa; vuoden 1941 jälkeen tiedustelutoiminta varmasti muuttui entistä mielenkiintoisemmaksi.