Kiehtovan nimen omaava runokokoelma vakuuttaa myös sisällöllään. Vajaaseen sataan sivuun mahtuu monenlaisia tapahtumia, jotka esitetään oivaltavasti ja tarkasti kuvattuna. Arki ja fantasia kulkevat alusta alkaen käsi kädessä.
Hiukset vaihtavat väriä kertomuksen mukaan
Runoissa on ironiaa, piikkejä, ja ainakin ympäristöasioiden tiimoilta kantaaottavia kohtia. Yhtälailla niissä on ihmettelevää viattomuutta, elämäniloa sekä hykerryttävää ihmiskuvausta. Luonto ei ole erillään ihmisestä, vaan aina läsnä. Silene Lehto kuvaa havaintojaan jatkuvalla syötöllä sekä ympäristöstä että ihmisistä.
Ovisilmästä näin heti että olette virallista väkeä, kravatit suorassa kuin tekokukkien varret tuulessa
Vesi on tärkeä teema, ja Omainen-runon kertoja onkin sitä mieltä, että olemme tulleet maan sijasta vedestä. Lopulta selviää myös se, kuka lähti valaiden matkaan. Se on kuitenkin yksityiskohta muiden joukossa, yhtä luonteva kuin krokotiilin hankkinut pariskunta tai dekkarin välistä löytyvä, edellisen lukijan hius.
Lehdon esikoisteos on kieleltään mukavasti villiintynyt, mutta elinvoimainen puutarha. Se ei rehota hallitsemattomana, vaan sekä istutetuilla kasveilla että rikkaruohoilla on oma, tärkeä paikkansa. Runot toimivat niin yksilöinä kuin kokonaisuutena.