Jos minulta vielä joitakin vuosia sitten olisi kysytty, mitä minulle tulee mieleen sanasta hampurilainen, olisin luultavasti ajatuksissani sinkoutunut keskelle ruuhkaista ja ankeaa ketjuravintolaa, jossa pikaisen piipahduksen tuloksena saa syödäkseen epäterveellisen aterian. Vaan eipä tule enää. Nykyään lähes poikkeuksetta, ravintolan fiiniydestä ja hintatasosta huolimatta, löytyy ruokalistalta edes jokunen hampurilainen tai kyseisen ruokalajin johdannainen. Useimmiten vielä on niin – ja jälleen paikan fiiniydestä ja hintatasosta huolimatta – että tuo annos osoittautuu hyväksi tai ainakin mukiinmeneväksi vaihtoehdoksi. Hampurilainen tuntuukin elävän jonkinlaista nousukauttaan; laatu paranee ja maine kohenee, yli satavuotias amerikkalaisen ruokakulttuurin kulmakivi on nyt monikasvoisempi kuin koskaan.
Juuri nyt hampurilaiset tuntuvat hivuttautuvan osaksi myös keittokirjamaailmaa. Ensimmäinen johon itse olen tutustunut paremmin kantaa yksinkertaisesti nimeä Hampurilainen. Jos mukaanluetaan alaotsikko 100 mahtavaa reseptiä, voidaan huomata että tehtävää riittää mukavasti, vaikka vuoden ajaksi viikonlopun jokaiselle päivälle, mikäli todellinen hampurilaisaddiktio iskee.
Hampurilainen on mielestäni hyvinkin monipuolinen keittokirja. Sen avulla on mahdollista valmistaa niin ”ajattomia alkuperäisiä” kuin ”gourmet-suosikkejakin” sekä piipahtaa hampurilaisten innovoimalla maailman ympäri matkalla. Lisäksi miltei kaikki reseptit ovat sovellettavissa myös hampurilaisettomaan ruokavalioon, mikäli ei kyseisestä lajikkeesta innostu; hyviä liha-, kala-, kasvis- ja kanapihvejä voi toki nautiskella muutenkin, lisäkkeistä ja kastikkeista puhumattakaan.
Reseptit ovat yksityiskohtaisesti kirjoitettuja ja niiden avulla vähemmänkin ruoanlaittoa harrastanut onnistuu varmasti, vaikka vaihtelua ohjeiden välillä toki on. Myös kirjan kuvitus on selkeä. Periamerikkalaisesta ruokalajista kun on kysymys vaaditaan toki myös periamerikkalaista suhtautumista ohjeistaviin opuksiin: ”Koristelu- ja tarjoiluehdotukset ovat valinnaisia eikä niitä ole välttämättä mainittu reseptin ainesluettelossa tai valmistusohjeissa. – – Osa sienilajeista on myrkyllisiä. Älä valitse sieniä, joiden syömäkelpoisuudesta et ole varma. – – Aika-arviot ovat viitteellisiä.” Turvallisissa käsissä siis ollaan eli ei muuta kuin kokkaamaan!
Suosittelen monipuolisesti eri tasoisille ja erilaiset makunystyrät omaaville ruoanlaittajille. Itse kokeilin ensitöikseni erikoista Sloppy Joe -annosta sekä bataattijuustopihvejä. Tähän eivät kokeiluni kirjan parissa varmastikaan pääty.