Kestikin jonkin aikaa, että Pasasten poikien elämään päästiin jälleen mukaan. Hietamiehen Yösyöttö ja Tarhapäivä-kirjoista tutut Antti ja Paavo Pasanen ovat palanneet kirjassa Hammaskeiju.
Antti jatkaa edelleen yksinhuoltajana. Paavosta on kasvanut reipas ekaluokkalainen ja se jos mikä aiheuttaa uudenlaisia koukeroita ja harmeja muuten niin tavalliseen arkeen. Kuinka yksinhuoltaja isä voi sovittaa työnteon ja kouluelämän. Kuka huolehtii Paavosta kun iltis, eli iltapäiväkerho ei olekaan viiteen asti auki? Kuka huolehtii Paavosta, kun isän pitäisi olla jo töissä ja Paavolla alkaakin koulu vasta kymmeneltä. Paljon ehtii kaikenlaisia pieniä haavereita ja kommervenkkejä sattua ennen kuin arki asettuu uusiin uomiinsa.
Tulitikkuihin ei kosketa. Eikä hellaan, saunan säätimiin eikä yleensäkään mihinkään kodinkoneeseen. Pyykkiä ei todellakaan tarvitse pestä, kiitos vaan viimeisestä, mutta isi hoitaa ne pyykit tästä lähtien. Yleensäkään yhden sukkaparin peseminen 90 asteessa ei ole kauhean taloudellista.
Pientä romantiikkaakin on havaittavissa yksinäisen miehen elämään, kun jo aiemmistakin kirjoista tutut Enni ja Terttu astuvat tässäkin kirjassa kuvioihin. Antti ja Enni viettävät salassa romanttisia hetkiä lasten nukkuessa Paavon huoneessa. Aiemmista kirjoista tutut muut äidit, kuten Julia-Kauppakassi ja Nelli-Tupperware ovat myös mukana tässä kirjassa.
Jo valmiiksi hieman sekavaa arkea tulee sotkemaan Antin kehitysvammainen veli, joka ei suostu enää asumaan asuntolassaan. Myös Antin veljen elämä näyttää heittävän hieman kuperkeikkaa, kun edessä on täysin uudenlainen elämä yhdessä tyttöystävän kanssa. Kuinka Antti selviää, kun hänen täytyy huolehtia pienen Paavon lisäksi vielä aikuisesta kehitysvammaisesta veljestään? Lopulta taakka meinaa käydä liian suureksi ja Antti joutuu pitkälle sairaslomalle. Mutta kuka huolehtii juuri silloin Paavosta, kun Antti-isä ei muuta tee kuin nukkuu ja itkee?
Hammaskeiju jatkaa tuttua ja turvallista tarinaa, edelleenkin huumorintajulla höystettynä. Kirja käsittelee yksinhuoltajille varmasti tuttuja asioista ja herättää ajatuksia niin iloineen kuin suruineen. Toivottavasti Hietamies vielä jatkaa Pasasten elämästä kirjoittamista. Onhan Paavolla sentään tulossa vielä murrosikä ja niin edelleen. Ja itse lukijana jäin edelleen hieman odottelemaan miten Antille ja Ennille lopulta käy.