Hamburg blues on tajunnan virtaa siitä, kuinka nuori nainen etsii elämää, aikuistuu Saksassa, Hampurissa.
Pääosan nainen tapaa ihmisiä, naisia ja kämppäkavereita, seurustelee monien erilaisten miesten kanssa, mutta vaikuttaa kaikesta huolimatta olevan hyvin yksin. Hän kävelee paljon ja pohtii asioita, elämää. Tuntuu kuin hänellä ei olisi yhtään oikeaa ystävää. Hän rakastuu ja lähes aina väärään mieheen.
Nainen tekee satunnaisia töitä, opiskelee, muuttaa tämän tästä, milloin kämppiksen kanssa, toisinaan jonkun miehen luokse. Tietynlainen tyytymättömyys heijastuu kuitenkin kaiken aikaa kaikesta, niin ihmisistä kuin elämästä yleensäkin.
Hamburg blues vie lukijan naisen mukana baareihin ja pubeihin, erilaisiin bileisiin, joissa elämää juodaan ja siitä nautitaan. Matkojakin tehdään ja ne ovatkin niitä antoisimpia päähenkilölle, vai onko se niin, että silloin hän pääsee irti kaikesta muusta. Onko se sitä, mitä hän haluaa ja etsii, mitä luultavimmin tulee olo, että ei ole.
Hyvin erilaisten ihmisten kohtaaminen on kirjan ydin. Kaikissa on jotakin sellaista, että olisi toivonut hänelle paljon parempia kohtaamisia. Rakkauskin, jota hän haluaa, ei ole sitä, miksi rakkauden käsittää. Onko hän liian kiltti, vai liian alistuvainen. Ehkä niin, että hän vaan kaipaa jonkun lähelleen ja se on niin suurta, että hyväksyy liian helposti sen, jota ei pitäisi.
Kirjassa eletään 1980-lukua, jolloin oli niin erilaista nykyaikaan verrattuna. Tarina on fiktiota, onneksi, sillä sen ei haluaisikaan olevan totta. Teksti soljuu välillä niin, ettei meinaa perässä pysyä, kunnes sitten taas pääsee mukaan ja nauttii sen kielellisestä ilottelusta, se maalaa hienoja kuvia!