Eipä mennyt vuoden 2014 nobelistin julkaisemisesta monta minuuttia, kun Hämärien puotien kuja oli jo varauksessa. Onneksi olin nopea, näköjään muutama muukin havitteli Tampereen kirjaston ainoaa kappaletta. Nobelistivalinta tuli hivenen puskasta, Suomessakin ne muutama Modiano-suomennos 1970- ja 1980-luvuilta ovat päätyneet pääasiassa kirjastojen varastoihin. En varmasti ollut ainoa, joka kuuli Modianosta ensimmäistä kertaa palkinnon julkistuksessa.
Hämärien puotien kuja on Modianon perusmateriaalia: se kertoo ihmisestä, joka etsii identiteettiään. Lukemani perusteella Modiano pyörittelee tätä teemaa useimmissa kirjoissaan. Päähenkilö Guy Roland on keski-ikäinen mies, joka on työskennellyt yksityisetsivänä. Hänen nykyinen henkilöllisyytensä on väärennös, sillä hän menetti muistinsa toisen maailmansodan aikana. Nyt hänen työnantajansa vetäytyy eläkkeelle Nizzaan ja Roland aloittaa oman henkilöllisyytensä selvittämisen.
Selvitystyö saa alkunsa Paul Sonachitzéstä ja tämän kollegasta Jean Heurteur’sta. Nämä muistavat, että Roland liikkui Tanagran aikoihin Stioppan seurassa. Heurteur on sattumoisin nähnyt lehdessä kuolinilmoituksen, jossa mainitaan Stioppa de Djagoriew’n nimi, joten Roland lähtee etsimään käsiinsä Stioppan – ja niin kadonneen identiteetin arvoitus alkaa pikkuhiljaa ratketa, kun yksi vihje johtaa toiseen ja niin edelleen. Loppu vain jätti ainakin minut vähän tyytymättömäksi, ikään kuin kirjailija olisi vain ajautunut tarinansa äärestä. Kunnollinen lopetus jäi tekemättä. Mutta ehkä se kuuluu kadonneen identiteetin mysteeriin.
Kirjasta on tulossa luonnollisesti pikavauhtia uusi painos.