Marie Hermansonin Hämäränmaa on taidokkaasti rakennettu pieni jännitystarina. Tai oikeastaan se ei ole jännitystarina vaan kummallinen historiallinen roolileikki, josta kaikki eivät selviä vahingoittumatta ulos. Teos on sukua Tarttin Jumalat juhlivat öisin -klassikolle, vaikka sijoittuukin erilaiseen maisemaan ja aikaan.
Tessan ja Martina ovat parikymppiset ystävykset, jotka yrittävät päästä oman elämänsä alkuun. Tessan rakentaa elämäänsä miesten varaan ja on hyötynyt siitä jo silikonirintojen verran, Martina taas asuu pimeästi vuokralla ja tekee tilapäistöitä hotellin siivoojana. Martina on myös tarinan kertoja.
Kesän alussa tytöt kohtaavat päivänä, jolloin Martinan elämässä on kaikki pielessä. Tessan kutsuu Martinan katsomaan ja ihmettelemään uutta työpaikkaansa vanhassa kartanossa, jossa Tessan toimii vanhuudenhöperön Florence-tädin kodinhoitajana. Vanha kartano kuten Florencen elämäkin ovat pysähtyneet vuoteen 1943. Kartanossa pukeudutaan, syödään ja oleillaan kuin edelleen elettäisiin 1940-lukua. Martina hyppää lennosta Florencen yksityissihteerin rooliin, ja pian palvelusväki täydentyy vielä muutamalla nuorella, joilla ei kesän aikana ole muuta tekemistä kuin osallistua kartanon erikoiseen roolileikkiin.
Kesä on kuuma ja leppoisa, mutta ainahan paratiisissa on käärme. Tällä kertaa joukon harmonian rikkoo testamentti ja yllättäen kartanolle saapuva vieras. Yksi asia johtaa toiseen ja lopulta harmittomaan kartanoleikkiin ei ole enää paluuta.
Hermansonin kirjoittama tarina etenee sujuvasti ja paljastaa salaisuuksiaan pikku hiljaa. On helppo uskoa, että kartanon pysähtynyt aika viehättää omassa elämässään epäonnistuneita tai vasta oman elämänsä alussa olevia nuoria aikuisia. Kartano tarjoaa myös loisteliaat puitteet suurille tragedioille. Mitä siellä on aikaisemmin tapahtunut ja mitä nuorelle palvelusväelle reaaliajassa tapahtuu – sen saa jokainen lukija selvittää itse.