Anton Gorodetski palaa lomaltaan takaisin töihin Moskovan Yöpartioon, joka valvoo, etteivät Pimeyden palvelijat – velhot, vampyyrit, ihmissudet, noidat – riehu liiaksi. Pomolla on asiaa: joku on lähettänyt Yöpartiolle kirjeen, jossa kerrotaan erään Muihin kuuluvan paljastaneen ihmiselle koko totuuden Muihin kuuluvista ja aikovan tehdä tästä ihmisestä Muihin kuuluvan.
Ihmisen muuttamisen Muihin kuuluvaksi ei pitäisi olla edes mahdollista, ihmissuden tai vampyyrin puremaa lukuunottamatta. Samanlainen kirje on lähetetty myös Pimeyttä edustavalle Päiväpartiolle ja molempia partioita valvovalle inkvisitiolle. Antonista tulee Yöpartion edustaja jahtiin, jossa yritetään löytää sekä ihminen, että etenkin Muihin kuuluva petturi.
Toisessa tarinassa Anton pääsee palaamaan lomalle Svetlanansa – Yöpartiosta eronneen erittäin vahvan velhon – ja tyttärensä, suurvelhottareksi ennemmin tai myöhemmin kypsyvän Nadjuskansa luokse. Vaan eipä pääse lomalla rauhoittumaan, kun paljastuu, että Moskovan lähistöllä olevan kylän vieressä olevassa metsässä riekkuu niin ihmissusia kuin epämääräisen vahva noita. Tämä tarina liittyy ensimmäiseen, jatkaen samaa kaarta.
Niin liittyy kolmaskin tarina, jossa eräs noidan omistama erittäin voimakas ja haluttu taikaesine päätyy vääriin käsiin ja jälleen kerran molemmat partiot ja inkvisitio joutuvat yhdistämään voimansa syyllisen löytämiseksi. Anton pääsee jälleen kerran ratkaisevaan asemaan tapahtumien kulussa.
Hämärän partio on hieno kirja, kuten muutkin sarjan kirjat. Ne muut kirjat kannattaa muuten lukea ennen tätä; tarinat ovat jatkoa toisilleen, ja kirjat on ehdottomasti viisainta lukea oikeassa järjestyksessä. Jos sarja on siis vieras, lue ensin Yöpartio. Suosittelen lämpimästi, sillä sarja on erinomainen, suorastaan nykyaikaisen fantasiakirjallisuuden mestariteoksia.