Jennifer White, tunnettu käsikirurgi, on sairastunut Alzheimerin tautiin ja kärsii pahoista muistihäiriöistä. Hän asuu kuitenkin vielä kotona, avustaja on läsnä vuorokauden ympäri ja aikuiset lapset vierailevat suhteellisen usein hänen luonaan. Välillä hänellä on kuitenkin hyvin selkeitä hetkiä.
Selkeä hetki ei ole kuitenkaan silloin, kun hänelle kerrotaan kaksi asiaa. Ensiksikin hänen parhain, rakas ystävänsä Amanda on murhattu ja toiseksi häntä ilmeisesti epäillään syylliseksi. Jennifer pyrkii kirjoittamaan joka päivä muutenkin ylös tapahtumia, mikäli se vain on sairauden takia mahdollista. Jos hän ei itse pysty kirjoittamaan, merkintöjä tekevät avustaja, lapset ja joskus myös Amanda. Tuon päivän merkinnät on kuitenkin poistettu muistikirjasta… Lisäksi hänen tiedetään karkailleen kotoa muistamattomassa tilassa täysin holtittomana, tietämättä mitä on tekemässä ja minne menossa.
Hämärän huoneet koostuu suurimmalta osin Jenniferin omista muistiinpanoista sekä niihin liittyvistä, kaukaisemmistakin tapahtumista. Muiden merkinnät ovat lähinnä kertomuksia siitä, millainen päivä on ollut, hyvä vai huono, aina hänen sairautensa oireiden perusteella. Hän kertoo ystävydestään Amandaan, mutta myös riidoistaan tämän kanssa. Hyvän ystävän kanssahan voi jopa riidellä ja sitten seuraavassa hetkessä jo sopia – vai voiko? Jonkun kertoman mukaan hän olisi murhapäivänä riidellyt kovaäänisesti Amandan kanssa ja hänet olisi myös nähty tämän talon lähellä.
Poliisitkin selvittävät murhaa tahollaan, mutta se ei johda mihinkään. Tärkeimmässä osassa ovat edelleen Jennifer ja hänen temppuileva muistinsa. On harvinaisen kirkkaita päiviä, jolloin hän tekee itse itselleen muistitestin ja kirjoittaa ylös asioita niin paljon kuin mahdollista ennenkuin kaikki päättyy jälleen sumuun. Sumuun, joka ei silti estä häntä tuntemasta, että jokin on väärin. Kysymys on lopulta siitää, estääkö muistin temppuileminen totuuden paljastamisen vai suojeleeko se häntä ja hänen läheisiään!
Hämärän huoneet on erittäin mielenkiintoisesti toteutettu murhatarina, jossa syyllinen tulee toki lopulta ilmi. Jenniferin sairautta on kuvattu koskettavasti – millaista on elää kaaoksessa, jossa on välillä kirkaita hetkiä, jolloin hän tietää olevansa sairas. Suosittelen hämäävien jännäreiden ystäville, Alzheimerin taudista kiinnostuneille ja vaikka tautia sairastaneiden omaisillekin, koska tässä puhutaan myös monista arkipäivän asioista ja keinoista vaikuttaa asioihin ja sairauden kulkuun. Koukuttava kirja, jonka luki jälleen yhdellä kertaa loppuun, loppuun, joka ehkä onkin pieni yllätys… Alice LaPlanten esikoisromaaniksi tämä on vallan mainio!